Matsuin syntymäpäivä

Matsui täytti tänään yhden vuoden ja on nyt siis virallisesti aikuinen (ei uskoisi). Tässä kuvia juhlallisuuksista, jotka hoidettiin tällä kertaa ihan perheen kesken ilman ylimääräisiä vieraita.

Kakku herätti suurta kiinnostusta.
Jopa niin suurta, että se meinattiin viedä käsistä.
Pohjalla kissanruokapatee ja koristeina kuivattuja ankkasuikaleita
ja sydämenmuotoisia herkkuraksuja.

Virallinen syntymäpäiväpotretti. Rusetista on tullut jo perinne. Se pitää olla.

Matsui sai lahjaksi helisevän leikkihiiren (niitä nimittäin kuluu). Avopuolisoni koosti synttärileikeistä hauskan videon, jossa on myös joitain vauvakuvia alussa. Kylläpä pieni on kasvanut! <3

Maaliskuuta, kissaväki

Se on jo maaliskuu ja sen kyllä huomaa. Tällä viikolla on ollut kissamainen herätys joka aamu jo noin kuuden hujakoilla, vaikka kello soi meidän taloudessa arkisin aikaisintaan 7.30 (ja sekin on näin aamu-uniselle ihmiselle järkyttävän aikaisin). Myönnän, että Kattilassa on ollut viime kuukausina kovin hiljaista. Syynä on Kattilan emännän itselleen järjestämä ylikireä aikataulu, johon ei ole juuri vapaa-aikaa mahtunut. Nyt onneksi hieman helpottaa.

Mitä siis kuuluu? No, joululoman viimeisenä päivänä Matsui tuli ensimmäiseen kiimaansa. En heti edes tajunnut, mistä on kyse, mutta lopulta merkit olivat niin selvät, että tyhmempikin ymmärsi, että kiimahan se. Kotiin päästyämme varasin heti leikkausajan, koska arvostan suuresti yöuniani ja niistähän ei kiimaisen kissan omistajalla juurikaan ole mahdollisuus nauttia. Matsui leikattiin loppiaisen jälkeen ja kaikki meni tosi hyvin. Jyväskylän Animagissa on osaava ja mukava henkilökunta ja leikkaushaavaan annettiin ultraäänihoitoa, jonka avulla haava paranee nopeammin.

Matsuilla oli leikkauksen jälkeen tyylikäs potkupuku.
Asussaan se näytti erehdyttävästi kurkulta.

Muuten meillä on ollut ihan perusmeininki:

Kissat ovat nykyään myös tarkkoja tyylistään:

Black on black.

"I'm a lady!"

Että sellaista. Pian tuleekin pääsiäinen ja katit pääsevät taas maistamaan rairuohoa. Matsuilla on yksivuotissynttärit 28.3. ja Mifunella kolmevuotissynttärit pian sen jälkeen 6.4. Juhlahumua tiedossa!

Joululomailua Kattilan tyyliin

Hyvää joulua. 

Tiedän. Joulu meni jo. Mutta ainahan voi toivottaa jälkikäteen. Kulunut syksy on ollut harvinaisen kiireinen enkä ole jaksanut pitkien koulu- ja työpäivien jälkeen edes ajatella blogin kirjoittamista, joten Kattilasta kajahtaa on pitänyt suosiolla taukoa muutaman kuukauden.

Tänä aikana Matsui on kasvanut hurjasti ja hänestä on tullut oikein sorja kissaneito, jonka ruokahalu on pohjaton ja energiaa riittäisi vaikka pienehkön haja-asutusalueen lämmitykseen. Mifune on voinut paksusti kuten ennenkin. Sydänsairaus ei ole oireillut ja molempia alkusyksystä vaivanneet vatsavaivat saatiin lopulta taltutettua antibioottikuurilla. Kysymyksessä oli kuin olikin giardia-tartunta, jonka Matsui lienee saanut emoltaan.

Olemme olleet kissojen kanssa noin viikon verran joululomailemassa Pohjois-Suomessa. Täällä on hurjasti lunta ja pakkastakin melkein kolmekymmentä astetta. Matkustimme maanantaina bussilla halki Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Kainuun. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia. 

Kommellukset alkoivat jo alkumatkasta, kun Mifunelta pääsi hätäkakka kissojen yhteiseen kantokoppaan. En aluksi meinannut uskoa tätä todeksi. Mifune, vanha konkari, joka on ollut reissussa monet monituiset kerrat! Matsuille matka oli ensimmäinen, joten häneltä olisin voinut odottaakin jotain tällaista. Ei auttanut kuin nostaa Mifune pois kantokopasta. Onneksi se ei lähtenyt juoksemaan ympäri bussia, vaan jäi kaikessa rauhassa katselemaan maisemia viereiselle penkille. Matsuin nappasin kainaloon, kun sen toimista ei aina voi mennä takuuseen. Onni onnettomuudessa, että olin laittanut kopan pohjalle kaksi pehmustetta, joista päällimmäinen oli imukykyinen froteepyyhe. Käärin tuotoksen pyyhkeeseen ja heitin seuraavalla pysähdyspaikalla paikalliseen roskikseen. Loppumatkasta Mifune sitten vielä katsoi tarpeelliseksi pissiä siihen toiseen pehmusteeseen. Oi, mikä matka!

Mifune ja talvinen maisema.
Ulos emme ole uskaltaneet. Siellä on kylmä.

Koska liikumme julkisilla, tilasin Mifunen allergiaruoan ja läjän märkäruokia nettikaupasta kotiinkuljetuksena tänne perille jo edellisellä viikolla. Jotenkin onnistuin kuitenkin arvioimaan märkäruokien tarpeen väärin ja eilen piti sitten lähteä hakemaan täydennystä Kuusamon Mustista ja Mirristä. Joulunpyhinä kauppojen aukeamista odotellessamme erehdyin hätäpäissäni antamaan kissoille viime kesältä jäänyttä Pirkan tonnikalaa (sitä kissoille tarkoitettua) ja kuinka ollakaan, Mifunelle ilmestyi heti korviin ihottumaa. Se on siis todellakin allerginen kalalle. No, nyt ei sitten tarjoilla sitä enää edes pahimmassa nälänhädässä.

Matsuilla puolestaan on ollut juhlat. Se on närpsinyt kaikkia mahdollisia jouluruokia esille unohtuneista kupeista ja kulhoista. Lisäksi ahmatti on syönyt varmaan puoli kiloa broilerisuikaleita, jotka ovat sen suurta herkkua. Epäilen, että se on maistanut kaikkea porsaanpaistista kermavaahtoon ja todettakoon, että tänään se lysti loppuu, koska kaverilla meni tästä riemusta vatsa sekaisin. Tänään vain vatsaystävällistä kissanruokaa eikä yhtään herkkupalaa. Huomenna pitäisi nimittäin lähteä paluumatkalle ja ripulihan tästä vielä puuttuisikin.

Mitä? Minäkö? En ole maistanut joulukukkaa.
(Huomatkaa siitepölytahra nenänpielessä.)

Hyvää kurpitsajuhlaa!

Kekriterveisin Mifune ja Matsui

Meneekö kissa rinkulaan?

Pahoittelut viimeaikaisesta hiljaiselosta. Työn raskaan raataminen on vienyt Kattilan emännästä tänä syksynä mehut, mutta onneksi aina voi palata kissa-aiheiden pariin, kun kiireet vähän hellittävät.

Olettekin jo varmaan kaikki kokeilleet omilla kissoillanne, miten suuren suosion saavuttanut rinkulatesti toimii. Mekin kokeilimme eilen. Tässä kuvakooste tapahtumista.

Matsui tutkii lattialle ilmestynyttä rengasta.
(Eikös olekin pikkuinen kasvanut!)

Matsui asettuu renkaan päälle makaamaan.
Ei ihan täydellinen suoritus.

Mifune ylenkatsoo rinkulaa.

Lopulta rinkulaan meneekin Suomi-verkkareihin
sonustautunut villasukkamies. (Miksi?)

Yritetään uudestaan johtorinkulalla.

Se onnistuu!!

Ja sitten homma meneekin tappeluksi.

Näin siis meillä. :)

Viikon kuulumiset: pahvilaatikkobuffet ja kakkajuttuja

Mifunen antibioottikuuri vetelee viimeisiä päiviään ja tulihan se antibioottiripulikin sitten vihdoin, vaikka niin kovasti olin yrittänyt pitää sitä loitolla maitohappobakteereilla. Myös Matsuilla on masu edelleen kuralla, joten yhtä kissankakan siivoamista on ollut tämä viikko. Tehobaktia on ostettu, mutta Mifunelle se ei näköjään auta. Sen sijaan luontaistuotekaupan Diarrex-maitohappobakteeri piti Mifun mahan kunnossa tähän saakka. Nyt se kuitenkin loppuu, enää kaksi kapselia jäljellä. Yritin siis vaihtaa Tehobaktiin, mutta velliksihän se homma meni.

Mifu on nyt nauttinut tätä kuvassa näkyvää litkua nelisen viikkoa. Kuurin pituus on 30 päivää ja se päättyy (onneksi) kolmen päivän kuluttua. (En nyt millään jaksa laittaa näihin kuviin KattilastaKajahtaa -logoa, menkööt siis ilman).

Doxybactin 5,8 ml kerran päivässä 30 päivän ajan.

Neste on ällöttävän hajuista ja luultavasti myös aika inhan makuista. Sitä pitää vielä antaa melkoisen paljon, peräti 5,8 ml, joten olemme antaneet sen kahdessa erässä niin, että kissa saa rauhoittua välillä. Suurin osa tuntuu silti menevän ohi suun ja osan kissa pulauttaa ulos. Ilmeisesti verenkiertoon on kuitenkin päätynyt sen verran paljon vaikuttavaa ainetta, että Mifunen klamydiaoireet (musta räkä nenänpielissä) ovat kadonneet eikä Matsuikaan ole alkanut oirehtia. JIPIII! Olisiko meidän perheen klamydiapöpö vihdoinkin voitettu? Toivottavasti.

Lääkekuurin lisäksi eläinlääkäri määräsi viime käynnillä Mifunen eliminaatiodieetille, eli kissa saa syödä parin kuukauden ajan ainoastaan ankasta valmistettuja ruokia. Mitään muuta eläinproteiinia ei saa antaa. Dieettiä oli suhteellisen helppoa noudattaa siihen asti, kunnes Matsui saapui talouteemme. Pikkuiselle täytyisi antaa ravitsevaa ja monipuolista penturuokaa monta kertaa päivässä, mutta näkisittepä, miten surullisena Mifune katsoo Matsuin ruokailua, kun itse joutuu nakertamaan päivästä toiseen samoja ankeita ankkaraksuja ja kuivattuja ankkasuikaleita. Sydäntä särkee ottaa ruokakuppi pois Mifune nenän edestä, jos se erehtyy tunkemaan itsensä Matsuin kupille. Mifu näyttää niin surulliselta ja lannistuneelta! Monta kertaa olen ollut siinä pisteessä, että haistatan pitkät koko dieetille ja annan Mifulle kupillisen kanaa.

Menin ruokajärjestelyissä jopa niin pitkälle, että tein Matsuille oman buffetin pahvilaatikkoon. Laatikko on kumollaan lattialla ja siinä on vain yksi pieni aukko, josta Matsui pääsee livahtamaan sisään, mutta Mifune ei mahdu. Laatikkobuffet toimii melko huonosti, koska Matsui ei tykkää syödä siellä. Nähtävästi hätätapauksessa sielläkin voi silti alentua ruokailemaan, sillä joka aamu laatikosta on löytynyt puhtaaksi nuoltu ruokakuppi, joka illalla vielä oli täynnä.

Eliminaatiodieetistä on ollut kyllä hyötyäkin. Mifunen takapää ei nimittäin enää haise. (Niin... tässä blogissa käsitellään aika usein kissojen ulosteita ja hajurauhasten toimintaa, mutta jos haluat mieluummin lukea kukista ja perhosista, niin sitten tämä ei ehkä ole oikea blogi sinulle.) Ilmeisesti ongelmana on siis ollut ruoka-aineallergia. Seuraavaksi ryhdytään testaamaan, mikä ruoka-aine aiheuttaa oireet. Oi, kun kiva.

Muutoin tämä viikko on ollut lähinnä kuuma. Niin kuuma, että parvekkeen lämpömittarikaan ei enää pystynyt käsittelemään näitä lämpötiloja. Kissat ovat omaksuneet aamurutiinikseen juosta ihan täysillä ympäri asuntoa noin kello viiden ja seitsemän välisenä aikana, ja aina tasaisin väliajoin Mifune puree Matsuita niin kovaa, että Matsui alkaa kiljua. Kun näin tapahtuu, jompi kumpi meistä ihmisistä nousee kiroillen ylös ja käy erottamassa riitapukarit, jonka jälkeen hän vaipuu hikisenä takaisin sänkyyn toivoen saavansa nukkua edes vartin ennen seuraavaa yhteenottoa. Mutta se on vain leikkiä. Ei Mifune tarkoita pahaa ja Matsui säntää aina saman tien takaisin painimaan, joten ilmeisesti se on hänen mielestään enimmäkseen hauska leikki.

+ 50 eiku pakkastako siellä onkin?

Kissat tykkäävät viettää hellepäivät köllötellen parvekkeella, jonne tulin hankkineeksi kesäkuussa uuden tuolin. Mifune ei ole piitannut tuolista tuon taivaallista, mutta Matsui rakastui siihen ensi silmäyksellä. Tuolissa on keskellä reikä, josta on hauska työntää pää ja kiivetä ylös repien kynsillä muovisia naruja, joista tuoli koostuu. Kun on päässyt kiipeämään tuoliin, sen naruja on hupaisaa nakertaa pikkuruisilla naskalihampailla niin kauan, kunnes emäntä tulee vihaisena kieltämään ja ajamaan pois. Minun oli peitettävä kaunis tuolini vanhalla pöytäliinalla, jotta Matsui ei pääsisi enää järsimään naruja. Ehkäpä ensi kesänä voin sitten nauttia tuolin esteettisestä olemuksesta. Tänä vuonna lienee parasta keskittyä pitämään se jotenkin ehjänä. Matsui on lisäksi tykästynyt istumaan kasvattamissani pavuissa. Pavut ovat jo melkein kypsiä, mutta en tiedä, viitsiikö niitä syödä, kun tietää, että niiden päällä on toistuvasti levännyt pikkuisen kissan karvainen peppu.

Huomatkaa narujen välistä roikkuvat käpälät. <3

Kuningatar lakeijoineen.

Matsui jumaloi Mifua ja haluaa olla hänen kanssaan koko ajan. Pikkuisella on myös aivan rajattomasti energiaa. Mifune puolestaan ei aina jaksaisi telmiä, varsinkaan näin kuumalla. Ja ottaen huomioon kissaherran sydänvian (kardiomyopatia), se ei toki ole niin suotavaakaan. Tässä video, jossa Matsui leikkii Mifun hännällä. Ja kyllä, ne ovat ruokapöydällä. Olin juuri syömässä aamupalaa ja kissakamut tulivat pitämään minulle seuraa.

Matsuin ensimmäinen viikko

Tänään tuli täyteen viikko siitä, kun haimme Matsuin meille, enkä voi uskoa, miten hyvin tutustuminen Mifunen kanssa on mennyt. Kissoista tuli kavereita kolmessa päivässä! Maanantaiaamuna molemmat odottivat heräämistäni istuen säleikköoven molemmin puolin - Matsui keittiössä, Mifune eteisen puolella. Päästin Matsuin pois keittiöstä pahaa aavistellen, mutta kaverukset olivat ilmeisesti tehneet rauhan siinä aamun tunteina tuijottaessaan toisiaan säleikön läpi, sillä sähinäkohtauksen sijaan ne vain nuuhkivat huolella toistensa hännänaluset ja ryhtyivät leikkimään kaikessa ystävyydessä.

Aikoinaan, kun Bronson tuli meille, tutustumisvaihetta kesti useita viikkoja, ja se oli kerrassaan sietämätöntä sekä kissoille että ihmisille. Bronson pelkäsi Mifua ja Mifu jahtasi Bronsonia. Nyt sama vaihe kesti vain pari päivää. Äkkiseltään osaan nimetä ainakin kolme seikkaa, jotka saattoivat vaikuttaa tutustumisen jouhevuuteen.

1. Feromonihaihdutin

Viime kerralla hankimme feromonihaihduttimen vasta pari viikkoa uuden pennun saapumisen jälkeen ja tutustuminen alkoi sujua heti paremmin. Nyt meillä oli haihdutin seinässä ensimmäisestä päivästä lähtien.

2. Luonne-ero

Bronson oli arkajalka ja hyvin pelokas kissa. Matsui on toista maata. Se piti puolensa alusta asti. Jo kolmantena päivänä näimme Matsuin jahtaavan Mifua. :)

3. Eristys ja hallittu tutustuminen

Säleikköovi oli todellinen ideaaliratkaisu kissojen erottamiseksi toisistaan. Molemmat saivat rauhan olla omissa oloissaan, mutta niillä oli kuitenkin jatkuvasti mahdollisuus nuuhkia toisiaan säleikön läpi ja olla katsekontaktissa toisiinsa, jos halusivat. Myös ruokkiminen säleikön lähellä saattoi vaikuttaa, sillä yleensähän neuvotaan tutustuttamaan kissat toisiinsa ruuan äärellä. 

Näin hienosti täällä siis menee! Mifunen eliminaatiodieetti ja antibioottikuuri jatkuvat edelleen. Seuraavassa postauksessa niistä tarkemmin. Ruokkiminen on ollut varsin hankalaa, kun on koko ajan vahdittava, että Mifune ei pääse syömään Matsuin ruokia (joita se tietenkin himoitsee, koska joutuu raukka syömään samaa ankeaa ruokaa joka päivä). Matsuilla ei näyttäisi olevan klamydian oireita, mutta vatsa hänellä on aivan kuralla. Olisiko muutto ja uudenlainen ruoka syynä? En tiedä. Olen syöttänyt molemmille ruuan mukana maitohappobakteerijauhetta ja Mifunella se näyttää pitävän vatsan kunnossa antibiootista huolimatta. Toivotaan, että Matsuinkin ruuansulatus alkaa pian normalisoitua.

"Hei, kamu!"