Pupumies vierailulla

Elmo on täällä!

Juuri, kun Bronsonin leikkauksesta oli hädintuskin selvitty, huusholliimme tuli vieras: Elmo-kani. Elmo on ollut meillä hoidossa ennenkin ja kissat ovat aina suhtautuneet pupuun kuin hieman omalaatuiseen sukulaismieheen - kummastuksella ja väistellen. Bronson keskittyy yleensä kiertämään pupun kaukaa ja pakenee, jos kani käy liian tuttavalliseksi. Mifune sen sijaan näyttää pitävän Elmoa lähtökohtaisesti aika jännänä, mutta uskaltaa lähestyä sitä vain varovasti, kuten oheiselta videolta voimme todeta.

Kissanpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Tämän viikon tiistaina huomasin Bronsonin ontuvan oikeaa etutassuaan. Se piti tassua koholla aina, kun seisahtui, eikä antanut kenenkään koskea siihen. Soitin eläinlääkäriasemalle ja sieltä kehotettiin seuraamaan vielä jonkin aikaa ja mikäli vaiva ei parane itsestään, varaamaan ajan. Vaiva ei parantunut, vaan paheni. Seuraavana päivänä Bronson oli alkanut silminnähden ontua ja pysytteli enimmäkseen makuulla. Kissan turkkia harjatessani pääsin lopulta tutkimaan varovasti etukäpälän, josta löytyikin pahannäköinen haava aivan polkuanturan juuresta. Ihmettelimme, mistä moinen on voinut aiheutua, kun olemme aina koettaneet pitää kaikki terävät esineet poissa kissojen käpälistä. Sitten tajusimme, että parvekkeen ikkunapellin reunassa on veitsenterävä pelti aivan suojaamattomana, koska satuin sisustamaan parvekkeella viime viikonloppuna ja siirsin tuolloin selkänojallisen penkin pois ikkunan edestä. Samalla kissoille tuli suorempi pääsy ikkunaan. Sanomattakin selvää, että kävin hakemassa siltä seisomalta vasaran ja ilmastointiteippiä ja vasaroin ja teippasin kaikki löytämäni terävät kulmat, jotta jatkossa vältyttäisiin tällaisilta vammoilta. Naapurit varmasti arvostivat suuresti sitä, että hakkasin ikkunapeltiä vasaralla kello kymmenen aikaan tiistai-iltana. :)

Sain ajan eläinlääkärille torstaiksi. Hoitaja antoi puhelimessa ohjeeksi paastottaa kissaa 10-12 h ennen tutkimuksia, koska se jouduttaisiin todennäköisesti rauhoittamaan. Sovimme, että pitkään suunnitelmissa ollut kastraatio tehtäisiin samalla kertaa, mikäli tassu ei ollut kovin pahasti tulehtunut. Tulehtunut tassu ja kastraatio olisivat hoitajan mukaan saattaneet olla kissan elimistölle liian suuri rasitus. Myös Bronsonin masun alla olevat ikävät takut voitaisiin ajaa samalla kertaa pois, kun kiveksethän täytyy kuitenkin ajaa kaljuiksi leikkausta varten. Kissaparka oli torstaiaamuna hyvin hämmästynyt, kun se ei saanutkaan  normaalia kello viiden (kyllä, kello 05.00!) aamupalaansa, vaikka istui toiveikkaana odottamassa lattialla siinä kohtaa, jossa ruokakuppi tavallisesti on. Mifune-ressukin joutui paastolle, koska ruokakuppeja ei voinut jättää lattialle. Onneksi Mifulle on kertynyt vararavintoa tällaisia tilanteita varten.

Eläinlääkäri totesi saman kuin minäkin eli tassussa oli haava. Se ei kuitenkaan ollut niin vakava, etteikö kastraatiota olisi voitu tehdä samalla. Myös Bronsonin alahuuleen ilmaantuneiden outojen näppylöiden salaisuus selvisi. Eläinlääkäri totesi ne aknenäppylöiksi. Teinillä on siis akne! Minusta se oli hieman hupaisaa, mutta eläinlääkäri kertoi, että kissojen akne voi äityä todella pahaksi ja voi tarvita parantuakseen antibioottikuurin. Näppylöitä täytyy siis seurata siltä varalta, että akne leviää. Toisaalta - kuten ihmisenkin finnit - kissojen akne on yhteydessä sukuhormonin eritykseen ja sehän loppuu kastraation jälkeen, joten eiköhän iho-ongelmat saada kuriin.

Bronson siis nukutettiin ja tassun haava puhdistettiin. Myös nivuskarvat ajeltiin pois, joten heppuli on nykyään siltä osastolta aivan kalju. Myös molemmissa etukäpälissä on karvattomat laikut niissä kohdissa, joihin kanyyli on pistetty (kuulemma se ei ollut jostain syystä mennyt ensin yritettyyn etujalkaan, joten oli täytynyt ajella toinenkin käpälä). Leikkauksen jälkeen kisu oli kovasti tokkurassa, kuten voitte arvata. Se sai kaulaansa muovisen kaulurin, jonka pitäisi estää kissaa nuolemasta tassuaan. Eläinlääkärin mukaan kollit eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita kivespusseihin tehdyistä leikkaushaavoista, jotka muuten jätetään avoimiksi eikä niihin tule mitään tikkejä tai "laastareita". Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että ainakin Mifune nuoli aivan riivatusti leikkaushaavojaan kaulurista huolimatta ja jouduin lopulta askartelemaan sille eräänlaiset "alushousut", jotka estivät sitä tökkimästä kaulurin terävällä reunalla paikkojaan rikki. Eli tässäkin kissat taitavat olla yksilöitä.

Leikkauksen jälkeen hieman heikottaa.

Tassuhaavan vuoksi Bronsonille määrättiin kipulääkettä annettavaksi kerran päivässä sekä antibioottikuuri, jota annetaan kahdesti vuorokaudessa. Tassu täytyy desinfioida aamuin-illoin ja siihen levitetään hoitosalvaa. Kissanpojan hoitaminen on siis lähes kokopäivätoimista hommaa. Luulimme, että suun kautta annettavien lääkkeiden syöttäminen olisi helppo nakki, koska molemmat kissat ovat aiemmin sairastaneet sitkeän kissanuhan toistuvine silmätulehduksineen ja näin ollen kissojen lääkitseminen alkaa sujua rutiinilla. Mifune on aina ollut helppo lääkittävä, koska se tottui jo pentuna siihen, että ihminen on vähän väliä tunkemassa jotain ainetta joko silmiin tai suuhun.  Se ottaa tabletit mukisematta ja odottaa rauhassa, että annetaan ruiskulla vettä kyytipojaksi. Kissoille tarkoitetut antibiootit ovat siinä mielessä käteviä, että niihin on usein lisätty jotain kissoja miellyttävää makuainetta. Mifune söi pentuna antibioottitabletteja kuin parasta herkkua. No, väärin luultu taas kerran. Bronson pisti välittömästi annosteluruiskun nähdessään päälle raivokkaan vastarinnan. Avomieheni yritti pitää kissaa paikoillaan ja seurauksena oli useita syviä raapimahaavoja ympäri miesparan kehoa. Yritimme vielä kääriä kissan vilttiin (tämä toimi pentuna!), mutta Bronson on jo niin vahva, että sitä ei saa pidettyä paikoillaan ja mokoma kauluri estää kissan päästä kiinni pitämisen. Kaulurin pois ottaminen lääkinnän ajaksi taas on todella työlästä, koska kissa ei halua sitä enää takaisin. Lopulta Bronson suostui nuolemaan nestemäisen kipulääkkeen muovirasian kannelta, kun lääketipan keskelle asetettiin kissanminttukarkki. Annosteluruiskua se kammoaa edelleen kuin maailmanlopun hirviötä. Antibiootit eivät oikein maistu, mutta herkkuruuan seassa ne näyttävät menevän joten kuten alas, kunhan on tarpeeksi kova nälkä. Tassun desinfiointi onnistuu parhaiten, kun laittaa laimennettua Betadinea suihkepulloon ja suihkauttaa ainetta haavaan silloin, kun kissa makaa raukeana lattialla. Hoitovoidetta voi vaivihkaa sivellä tassuun samalla, kun silittelee nukkuvaa kissaa. Bronson viettääkin suurimman osan ajasta köllötellen. Toivon, että tämä on merkki siitä, että lääkitys puree ja kisu on taas pian leikkikunnossa. Leikkaushaavojenkin pitäisi parantua muutamassa päivässä.

Sairastelu on aiheuttanut jännittäviä seurauksia kissojen välisissä suhteissa. Mifune jahtasi aluksi tokkuraista Bronsonia niin, että se säntäili hädissään päin seiniä, koska ei kauluriltaan nähnyt, minne oli menossa. Lopulta Bronson löysi turvapaikan ihmisen sylistä eikä enää tahtonut mennä takaisin lattialle isomman kissan kiusattavaksi. Bronson vaikuttaa häpeilevän päässään olevaa tötteröä ja väistää Mifunea, joka puolestaan on kiinnostunut oudosta ilmiöstä kaverinsa päässä. Aikaisemmin Bronson on ollut ruokailupaikan ehdoton kuningas, joka syö aina ensin, mutta nyt se väistää korvat luimussa Mifunea ja antaa tämän syödä ensin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, palautuuko arvoasteikko normaaliksi, kun Bronson on tervehtynyt ja kauluri voidaan ottaa pois. Eilen talouteemme tuli pariksi päiväksi asustelemaan myös kissojen vanha kaveri Elmo-kani. Mutta siitä lisää tuonnempana. :)