Viikon kuulumiset: pahvilaatikkobuffet ja kakkajuttuja

Mifunen antibioottikuuri vetelee viimeisiä päiviään ja tulihan se antibioottiripulikin sitten vihdoin, vaikka niin kovasti olin yrittänyt pitää sitä loitolla maitohappobakteereilla. Myös Matsuilla on masu edelleen kuralla, joten yhtä kissankakan siivoamista on ollut tämä viikko. Tehobaktia on ostettu, mutta Mifunelle se ei näköjään auta. Sen sijaan luontaistuotekaupan Diarrex-maitohappobakteeri piti Mifun mahan kunnossa tähän saakka. Nyt se kuitenkin loppuu, enää kaksi kapselia jäljellä. Yritin siis vaihtaa Tehobaktiin, mutta velliksihän se homma meni.

Mifu on nyt nauttinut tätä kuvassa näkyvää litkua nelisen viikkoa. Kuurin pituus on 30 päivää ja se päättyy (onneksi) kolmen päivän kuluttua. (En nyt millään jaksa laittaa näihin kuviin KattilastaKajahtaa -logoa, menkööt siis ilman).

Doxybactin 5,8 ml kerran päivässä 30 päivän ajan.

Neste on ällöttävän hajuista ja luultavasti myös aika inhan makuista. Sitä pitää vielä antaa melkoisen paljon, peräti 5,8 ml, joten olemme antaneet sen kahdessa erässä niin, että kissa saa rauhoittua välillä. Suurin osa tuntuu silti menevän ohi suun ja osan kissa pulauttaa ulos. Ilmeisesti verenkiertoon on kuitenkin päätynyt sen verran paljon vaikuttavaa ainetta, että Mifunen klamydiaoireet (musta räkä nenänpielissä) ovat kadonneet eikä Matsuikaan ole alkanut oirehtia. JIPIII! Olisiko meidän perheen klamydiapöpö vihdoinkin voitettu? Toivottavasti.

Lääkekuurin lisäksi eläinlääkäri määräsi viime käynnillä Mifunen eliminaatiodieetille, eli kissa saa syödä parin kuukauden ajan ainoastaan ankasta valmistettuja ruokia. Mitään muuta eläinproteiinia ei saa antaa. Dieettiä oli suhteellisen helppoa noudattaa siihen asti, kunnes Matsui saapui talouteemme. Pikkuiselle täytyisi antaa ravitsevaa ja monipuolista penturuokaa monta kertaa päivässä, mutta näkisittepä, miten surullisena Mifune katsoo Matsuin ruokailua, kun itse joutuu nakertamaan päivästä toiseen samoja ankeita ankkaraksuja ja kuivattuja ankkasuikaleita. Sydäntä särkee ottaa ruokakuppi pois Mifune nenän edestä, jos se erehtyy tunkemaan itsensä Matsuin kupille. Mifu näyttää niin surulliselta ja lannistuneelta! Monta kertaa olen ollut siinä pisteessä, että haistatan pitkät koko dieetille ja annan Mifulle kupillisen kanaa.

Menin ruokajärjestelyissä jopa niin pitkälle, että tein Matsuille oman buffetin pahvilaatikkoon. Laatikko on kumollaan lattialla ja siinä on vain yksi pieni aukko, josta Matsui pääsee livahtamaan sisään, mutta Mifune ei mahdu. Laatikkobuffet toimii melko huonosti, koska Matsui ei tykkää syödä siellä. Nähtävästi hätätapauksessa sielläkin voi silti alentua ruokailemaan, sillä joka aamu laatikosta on löytynyt puhtaaksi nuoltu ruokakuppi, joka illalla vielä oli täynnä.

Eliminaatiodieetistä on ollut kyllä hyötyäkin. Mifunen takapää ei nimittäin enää haise. (Niin... tässä blogissa käsitellään aika usein kissojen ulosteita ja hajurauhasten toimintaa, mutta jos haluat mieluummin lukea kukista ja perhosista, niin sitten tämä ei ehkä ole oikea blogi sinulle.) Ilmeisesti ongelmana on siis ollut ruoka-aineallergia. Seuraavaksi ryhdytään testaamaan, mikä ruoka-aine aiheuttaa oireet. Oi, kun kiva.

Muutoin tämä viikko on ollut lähinnä kuuma. Niin kuuma, että parvekkeen lämpömittarikaan ei enää pystynyt käsittelemään näitä lämpötiloja. Kissat ovat omaksuneet aamurutiinikseen juosta ihan täysillä ympäri asuntoa noin kello viiden ja seitsemän välisenä aikana, ja aina tasaisin väliajoin Mifune puree Matsuita niin kovaa, että Matsui alkaa kiljua. Kun näin tapahtuu, jompi kumpi meistä ihmisistä nousee kiroillen ylös ja käy erottamassa riitapukarit, jonka jälkeen hän vaipuu hikisenä takaisin sänkyyn toivoen saavansa nukkua edes vartin ennen seuraavaa yhteenottoa. Mutta se on vain leikkiä. Ei Mifune tarkoita pahaa ja Matsui säntää aina saman tien takaisin painimaan, joten ilmeisesti se on hänen mielestään enimmäkseen hauska leikki.

+ 50 eiku pakkastako siellä onkin?

Kissat tykkäävät viettää hellepäivät köllötellen parvekkeella, jonne tulin hankkineeksi kesäkuussa uuden tuolin. Mifune ei ole piitannut tuolista tuon taivaallista, mutta Matsui rakastui siihen ensi silmäyksellä. Tuolissa on keskellä reikä, josta on hauska työntää pää ja kiivetä ylös repien kynsillä muovisia naruja, joista tuoli koostuu. Kun on päässyt kiipeämään tuoliin, sen naruja on hupaisaa nakertaa pikkuruisilla naskalihampailla niin kauan, kunnes emäntä tulee vihaisena kieltämään ja ajamaan pois. Minun oli peitettävä kaunis tuolini vanhalla pöytäliinalla, jotta Matsui ei pääsisi enää järsimään naruja. Ehkäpä ensi kesänä voin sitten nauttia tuolin esteettisestä olemuksesta. Tänä vuonna lienee parasta keskittyä pitämään se jotenkin ehjänä. Matsui on lisäksi tykästynyt istumaan kasvattamissani pavuissa. Pavut ovat jo melkein kypsiä, mutta en tiedä, viitsiikö niitä syödä, kun tietää, että niiden päällä on toistuvasti levännyt pikkuisen kissan karvainen peppu.

Huomatkaa narujen välistä roikkuvat käpälät. <3

Kuningatar lakeijoineen.

Matsui jumaloi Mifua ja haluaa olla hänen kanssaan koko ajan. Pikkuisella on myös aivan rajattomasti energiaa. Mifune puolestaan ei aina jaksaisi telmiä, varsinkaan näin kuumalla. Ja ottaen huomioon kissaherran sydänvian (kardiomyopatia), se ei toki ole niin suotavaakaan. Tässä video, jossa Matsui leikkii Mifun hännällä. Ja kyllä, ne ovat ruokapöydällä. Olin juuri syömässä aamupalaa ja kissakamut tulivat pitämään minulle seuraa.

Kaikki valmiina vauvaan - ainakin melkein

Kotona taas ja Zooplussan pakettikin oli tullut, joten nyt meillä on ainakin noin suurin piirtein kaikki valmiina kissanpennun saapumiseen. Edelliskerrasta viisastuneena hankin jo valmiiksi Feliway-feromonihaihduttimen, joka toivottavasti helpottaa kissojen tutustumista toisiinsa. Lisäksi piti tietysti tilata penturuokaa. Vähän innostuin myös leluosastolla ja ostoskoriin päätyi muovinen leikkirata. Yritin houkutella Mifunea leikkimään sillä, mutta häntä ei kauheasti kiinnostanut. Toivottavasti Matsuita innostaa enemmän tai meni yhdeksän euroa ihan hukkaan.

Siinäpä ne. Mifun piti tietysti photobombata tämäkin kuva. :)

Eräs ikävämpi asia, joka pitää hoitaa kuntoon ennen pennun saapumista, on Mifunella mahdollisesti olevat silmätulehduspöpöt. Vaihtoehtoina ovat klamydia, herpes ja kaliki. Mifune on aikoinaan rokotettu sekä herpestä että kalikia vastaan, mutta toki tartunta on voinut tulla ennen rokotusta, koska hänellähän oli silmätulehdus ihan pienenä pentuna. Aikoinaan Bronson sairastui silmätulehdukseen heti meille tultuaan, vaikka luulimme, että Mifunen silmäsairaus oli saatu hoidettua. Nyt haluan varmistaa, ettei Matsui sairastu samaan tautiin ja joudu heti antibioottikuurille.

Herpes-testiä ei ole järkevää ottaa oireettomalta kissalta, koska se näyttäisi kuitenkin negatiivista, joten päädyimme käyttämään Mifua klamydiatestissä. Se otettiin tänään ja tulokset tulevat tämän viikon aikana. Mikäli Mifunelta löytyy tarttuva bakteeri, se täytyy ensin hoitaa pois ennen kuin voimme tuoda Matsuin kotiin. Toivon kovasti, että mitään sellaista ei löytyisi ja Mifu olisi siltä osin terve. Eläinlääkäri tutki myös vaikkuiset korvat ja jatkuvasti vaivaavat anaalirauhaset ja molemmista löytyi mönjää, joten nyt kokeillaan niihin allergiadieettiä. Mifu syö jatkossa jonkin aikaa ainoastaan Royal Caninin Sensitivity Control -ruokaa, joka sisältää ankkaa ja riisiä. Mitään muita proteiininlähteitä ei saa antaa. Jos korva- ja peppuoireet alkavat hellittää tällä ruokavaliolla, niin proteiininlähteitä lisätään yksi kerrallaan ruokavalioon. Onneksi nirsoilijamme hyväksyi ruuan heti, joten eiköhän tästä selvitä. Myös HCM-sairauden hoitoon tarkoitettua betasalpaajalääkitystä tarkistettiin ja annostusta vähennettiin puoleen. Eläinlääkäri oli nimittäin sitä mieltä, että Mifunen pulssi oli vähän turhankin rauhallinen jännittävään näytteenottotilanteeseen nähden.

Maistuis varmaan sullekin.

Toivotaan, että näillä eväillä, lääkkeillä ja ohjeilla saadaan kisumirri taas voimaan paremmin ja lisäksi toinen kisumirri meille asumaan. Tänään lähti postissa myös kissavakuutuspaperi vakuutusyhtiöön siltä varalta, että huono tuurimme kissojen terveyden suhteen jatkuu. Matsui on toistaiseksi terve pikku vesseli, joten nyt on hyvä hetki vakuuttaa hänet tapaturmien ja akuuttien sairastumisten varalta. Niitä kun näyttää osuvan tähän perheeseen ihan yli kotitarpeen.

Mifunen sydänultran tulokset

Mifune kävi tänään sydänultraäänitutkimuksessa Keski-Suomen eläinklinikalla toissapäivänä sattuneen läähätyskohtauksen takia. Tutkimuksessa todettiin sydämen HCM- eli sydänlihaksen paksuuntumasairaus, joka todetaan yleensä vasta 3-4 vuotiailla kissoilla. Mifune on siis epätavallisen nuori HCM-potilas. Eläinlääkäri arveli, että Mifun pentuna sairastama sitkeä flunssa on voinut aikaistaa tämän perinnöllisen sairauden puhkeamista. HCM-sairauteen ei tunneta parannuskeinoa ja se johtaa väistämättä kuolemaan jossain vaiheessa - ennemmin tai myöhemmin. Kissan elämää voidaan kuitenkin helpottaa ja sydämen toimintaa parantaa beetasalpaajalääkityksellä. Mifune tulee siis syömään beetasalpaajaa lopun ikäänsä.

Onni onnettomuudessa on se, että Mifunen sydänlihaksen seinämien paksuuntuminen ei ole vielä johtanut vasemman eteisen laajenemiseen. Sairauden edetessä näin tulee väistämättä käymään ja silloin lisälääkkeeksi otetaan Disperin estämään sydänveritulppaa. HCM-kissalla äkkikuoleman mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa, joten emme voi tietää, kuinka monta vuotta Mifune on vielä luonamme. Eläinlääkäri arvioi, että näin varhain alkanut HCM-sairaus tarkoittaa alle kymmenen vuoden elinikää. Mutta kymmenenkin vuotta on pitkä aika kissalle, joten toivokaamme parasta. Mifunen tulisi jatkossa välttää rajuja leikkejä eikä häntä saa ulkoiluttaa kuumalla säällä, sillä sydämen rasittaminen lisää äkkikuoleman mahdollisuutta. Mifunen tilaa tullaan jatkossa seuraamaan kerran vuodessa tehtävillä ultraäänitutkimuksilla ja lääkitystä lisätään taudin edetessä. Näin siis potilasparkamme on saanut tautiarsenaaliinsa vielä yhden vaivan lisää.

Tällä hetkellä Mifune pötköttelee ruokalevolla parvekkeella. Raukkaa piti paastottaa ennen tutkimuksia ja ressu maukui koko aamupäivän nälissään, joten kotiin tultuamme ruoka maittoi tavallistakin paremmin. Tänä iltana annamme Mifulle ensimmäisen beetasalpaajatabletin (niitä annetaan tästä lähtien kaksi kertaa päivässä). Toivokaamme, että lääkitys sopii eikä kissa mene siitä veteläksi. Jos niin käy, niin joudumme taas käymään lääkärissä.