Kyllä maalla on mukavaa

Tulimme Mifunen kanssa maalle muutama päivä sitten ja näyttää siltä, että tänäkin vuonna kotiin viemisiksi jäävät mojovat univelat, koska kissa ei ymmärrä, että vaikka yöllä onkin valoisaa kuin päivällä, niin emäntä haluaisi silti nukkua pidempään kuin aamukolmeen. No, kaupungissa saan toivottavasti taas nukkua.

Matkustimme Pohjois-Suomeen bussilla ja Mifune onkin hyvin reipas ja kokenut matkaaja. Tällä kertaa tosin sattui pieni vahinko, kun hän ei ollut ilmeisesti muistanut käydä lähtöpissalla kotona ja tästä syystä kopan pehmusteet menivät pesuun. Onneksi ei sentään tullut isompaa hätää kesken matkan. Toivotaan, että paluumatka sujuisi kuivemmissa merkeissä.

Ei ole kiva matkustaa pissaisissa pehmusteissa.

Täällä korvessa on siitä mukavaa, että ei juurikaan tarvitse pelätä autoja tai muita kulkijoita, joten kissa pääsee ulkoilemaan joka päivä. Aiemmin olen uskaltanut pitää Mifua irti pihalla, mutta tällä reissulla kissa on pysynyt tiukasti valjaissa, koska Mifusta on keväisen mummo-onnettomuuden jälkeen tullut hirveän arka ja pelokas varsinkin ulkosalla. Kotona kaupungissa se ei uskaltaudu enää ollenkaan ulos. Maalla se sentään on ollut rohkeampi. On kummallista, että sisätiloissa se ei pelkää uusia ihmisiä ollenkaan, mutta ulkona tuttukin ihminen nostaa selkäkarvat pystyyn. Eilen rantasaunasta tulossa ollut isäni sai osakseen matalaa murinaa, koska yritti mennä sisään samasta ovesta, jonka kohdalle herra Kissa oli suvainnut asettua tarkastelemaan maisemia. Vähäistä kehitystä on tosin tapahtunut, mutta vain vähäistä ja monta kertaa olen saanut juosta kissan perässä kotiovelle, kun kaveria on alkanut pelottaa kesken metsäretken. Harmillista, koska Mifusta ulkoilu on IHAN MAHTAVAA, kunhan siellä vain saa olla rauhassa kaksin emännän kanssa.

Voi olla, että näytän nyrpeältä, mutta se johtuu siitä,
että olen syönyt liikaa heinää ja se kiertää vatsassa.

Ulkoilujen ja nukkumisen lomassa Mifu on onnistunut oppimaan tällä reissulla myös kaksi hyödyllistä asiaa. Ensimmäinen on se, että kuumalle liedelle ei kannata astua. Sattui nimittäin niin, että äitini oli juuri nostanut kuuman kattilan liedeltä, kun Mifu-herra päätti oikaista samaisen keittolevyn kautta tiskipöydälle. No, onneksi hän selvisi siitä säikähdyksellä, mutta on siitä lähtien kiertänyt tiskipöydälle toista kautta. Ei aivan hyödytön oppitunti, koska siinä olisi voinut tulla pahoja palovammoja. Eri asia on sitten se, onko kissalla mitään asiaa tiskipöydälle ylipäätään. Toinen opetus tuli sohvan selkänojalta kirjahyllyn päälle hyppäämisessä. Se ei kannata. Loikka jäi nimittäin lyhyeksi ja hyllyn päältä kissan niskaan tuli mm. iso ja painava savikukko. Kukko hajosi, mutta kissa säilyi ehjänä.

Täällä ollessamme hautasimme viimein myös Bronsonin tuhkat pihapiiriin juhannusruusun taakse piharakennuksen nurkalle. Se on hyvä paikka, sillä siinä kasvaa myös vanha perenna nimeltä särkynyt sydän - voisiko sopivampaa hautakukkaa olla?

Tässä on Pikku-Bronsonin viimeinen leposija.

Huomenna minä ja Mifune aiomme suunnata kuonomme taas kohti ihmisten ilmoja, mutta tässä vielä joitain tunnelmakuvia kuluneelta viikolta. Ensi viikolla pääsemmekin sitten käsiksi aivan uusiin seikkailuihin, koska Kattilassa on vihdoin tullut aika valmistautua uuden perheenjäsenen saapumiseen. Jännää!

Laitoin Mifulle pitkän liekanarun saadakseni itse lueskella
rauhassa kirjaa pihakeinussa.

Lieka toimi kohtalaisesti eikä se näyttänyt Mifuakaan häiritsevän.

Hankaluuksia tuli vain, jos kissa halusi kiipeillä pihakeinussa,
koska silloin lieka kiertyi tietenkin sen tuhannelle solmulle.

Tässä tutkitaan istutuksia.

Ja tässä chillaillaan ihan tiikerinä viidakossa. 

Puissa kiipeily ja kannoilla seisoskelu on myös erittäin hauskaa.

Ulkoilun jälkeen maittaa uni.

Parvekeviljelyä

Minulla on nyt jo yli vuoden ajan ollut ensimmäistä kertaa elämässäni parveke, ja jo viime kesänä innostuin viljelemään parvekelaatikoissa erilaisia yrttejä. Tänä kesänä viljely on laajentunut yrttien lisäksi myös kirsikkatomaatteihin. Kissaperheessä vain tämäkin asia tuntuu välillä niin tavattoman hankalalta. Jo siemeniä kylväessä täytyi ottaa huomioon, että kaikki missä ei ole kantta, päätyy väistämättä kissojen suuhun tai lattialle (luultavimmin sekä että). Tästä syystä taimet piti kasvattaa muovisissa, kannellisissa tomaattirasioissa huoneessa, johon kissoilla ei ole vapaata pääsyä. Parvekelaatikoissa taas on se vika, että Mifunen mielestä ne ovat parvekkeella sitä varten, että hän voi istua niissä katselemassa maisemia. Tämä ei haitannut talvella, mutta nyt olisin suonut, että rucolan päällä ei istuta. Turha toivo. Onneksi basilika sentään kasvaa ihan kivasti ja persiljakin on... no hengissä.

Osaatteko arvata, missä kohtaa tässä kuvassa on pulskan kissan istumapaikka?

Parvekkeella olisi kiva pitää myös joitain kukkivia kasveja. Mutta kaikille kissanomistajille suosittelisin, että niiden on syytä olla todella pahanmakuisia, koska muuten käy kuten minun orvokeilleni. Bronson nimittäin söi niistä kaikki kukat - vain vihreät varret ja lehdet jäivät jäljelle. Orvokit olivat aluksi lattiaruukussa, mutta siinä ne olivat aivan liian hyvin kissan hampaiden ulottuvilla. Niinpä siirsin ne ylemmäs, toiseen parvekelaatikkoon, mutta tämäkään ei auttanut. Bronson kiipesi penkin selkänojalle ja jatkoi kukkasilla herkuttelua. Valkoiset orvokit eivät tästä traumasta enää selvinneet, vaan kuolivat pois. Siniset orvokit sen sijaan jatkoivat sisukkaasti uusien kukkanuppujen kasvattamista, vaikka kissa kävi syömässä kukkia sitä mukaa pois, kun uusia ilmestyi. Orvokin onneksi lähdimme heinäkuun puolivälissä yli viikon mittaiselle lomamatkalle ja sillä aikaa kukkaparka ehti toipua aika hienosti. Vai mitä sanotte?

Orvokki kukkii taas!

Parveketomaatti on toistaiseksi säästynyt kissojen tuhotöiltä, vaikka siinä on kivat roikkuvat lehdet ja se sijaitsee aivan kissojen kiipeilypuun juurella. Luulen, että tomaatin onneksi on koitunut se, että se on liian veltto kiipeilyyn ja tomaatit sijaitsevat suhteellisen korkealla, joten niiden hamuaminen palloleikkeihin ei onnistu. Viime kesänä tein sen virheen, että ostin torilta kirsikoita ja jätin ne yöksi keittiön pöydälle laakeaan kulhoon. Aamulla puolet kirsikoista oli levitetty ympäri keittiön lattiaa ja suurinta osaa oli maistettu. Sen jälkeen kaikki pyöreät hedelmät on säilytetty korkeassa maljakossa, josta kissa ei pysty vierittämään niitä pois. 

Tomaattivahti nukahti kesken vahtivuoron.

Hassu kissalomavideo

Mifune houkuttelee Bronsonia leikkimään. Bronson ei uskalla poistua pihakiveykseltä. Ääniraidan heikkouden vuoksi höystettynä puhekuplilla. :)

Kissamainen kesäloma

Kattilan katit ovat viettäneet jo kohta viikon leppoisaa maalaiselämää metsän keskellä. Olemme käyneet ulkoilemassa lähes joka päivä ja Bronson on päässyt maistamaan ulkona juoksemisen ihanuutta ensimmäistä kertaa elämässään. Aluksi se ei uskaltanut poistua oven edessä olevalta pihakiveykseltä, koska ruoho tuntui ilmeisesti märältä ja kylmältä tassujen alla. Ressu nähkääs on tottunut tähän saakka ulkoilemaan vain kerrostalon parvekkeella. Sain videolle hupaisan tilanteen, kun ulkoilukonkari Mifune yritti houkutella vastahakoista kaveriaan mukaan leikkiin, mutta koska internetyhteyksien jumalat eivät ole olleet suotuisia, en ole saanut ladattua videota tänne blogiin ja joudutte nyt odottamaan siihen, että pääsen takaisin kiinteiden laajakaistayhteyksien kantoalueelle.

Hurrja tiikeri viidakossa, aistit valppaina.

Kaupunkilaiskatti tutustuu (ihmis)ruuantuotantoon kasvimaalla.
Samalla voi bongailla myös kissaravinnoksi kelpaavia myyriä.

Kävimme Mifunen kanssa myös retkellä lähimetsikössä.

Metsästä löytyi vuodenaikaan nähden yllättävän paljon mustikoita.

Aluksi Bronsonin mielestä oli varminta pysytellä turvallisesti pihakiveyksellä.

Mutta lopulta uteliaisuus voitti pelon. 

Rohkaistuttuaan juoksemaan vapaasti ympäriinsä, Bronson on nauttinut ulkoilusta kovasti. Ulkoelämää rakastavan Mifunen houkutteleminen takaisin sisään alkaa puolestaan olla melkoista kilpajuoksua. Viimeksi herra keksi kiivetä korkealle mäntyyn, kun yritin saada sen kiinni viedäkseni sisälle. Lomailua on jäljellä vielä muutama päivä ja harkitsen valjaiden käyttämistä jatkossa, jotta kissat eivät katoa jäljettömiin sopivasti päivää ennen lähtöä. :)

Säänkestävä kiipeilypuu parvekkeelle

Tänään oli mahtavan kesäinen ilma, joten ajattelin vihdoinkin siivota parvekkeen kesäkuntoon ja istuttaa ikkunalaudalla kasvatetut yrtit parvekelaatikoihin (kissanomistajan yrtit kasvavat tietenkin kannellisissa tomaattirasioissa, jotta pienet karvatassut eivät pääse kaivelemaan multaa ympäri huushollia).

Kissoilla on koko talven ollut parvekeistuimenaan avomieheni isän jostain varastosta kaivama vanha mäntylaatikosto. Se on aika ruma ja hieman liian matala, joka on johtanut siihen, että Mifu-möhömaha on säännöllisesti päätynyt istumaan koko viiden kilon painollaan kukkalaatikossa, koska se on ylempänä ja sieltä käsin näkee paremmin ja kauemmaksi. Tämä on aiheuttanut kukkalaatikon kiinnitysosien pahemmanlaatuista taipumista. Jo pidemmän aikaa on ollut toiveena saada hankituksi tarpeeksi korkea ja tukeva sekä enemmän silmää miellyttävä kiipeilypuu parvekkeelle. Kaikki eläinkauppojen valikoimissa olevat kiipeilypuut ovat kuitenkin hirveän kalliita, melko rumia ja kaikkea muuta kuin säänkestäviä. Ei auta kuin tehdä itse!

Tarvitset:
- yksi pienehkö umpipuinen lipasto laatikoineen
- tukeva puinen kukkatolppa
- pari metriä köyttä
- vasara ja nauloja
- ruuvimeisseli
- pätkä ohutta kuramattoa

Vanha mäntylipasto on ollut jo yhden talven ulkona, mutta ei ole moksiskaan.

1. Kiinnitä tukeva sisal- tai muu vastaava köysi pienillä nauloilla kukkatolpan rungon ympärille. Upota naulojen kannat kunnolla köyteen, että kissat eivät satuta niihin tassujaan.

2. Ota lipastosta yksi laatikko ja irrota vedin (tässä kohtaa voit tarvita ruuvimeisseliä). Käännä laatikko nurinpäin ja aseta se kukkatolpan päälle suurin piirtein keskelle. Naulaa laatikko kiinni tolppaan joka kulmasta eli neljästä kohtaa.

3. Leikkaa kuramatosta laatikon pohjan kokoinen pala ja naulaa se reunoistaan kiinni laatikon pohjaan. Varsinainen kiipeilypuu on nyt valmis! Lisäksi tehdään vielä porrasaskelma.

Kiipeilypuu on tehty kukkatolpasta ja vetolaatikosta.

4. Ota loput laatikot pois lipastosta ja käännä lipasto kumolleen maahan niin, että taustalevy on ylöspäin.

5. Leikkaa kuramatosta lipaston takalevyn kokoinen pala ja kiinnitä se reunoistaan nauloilla. Varo, että naulat eivät mene takalevyn läpi ja jää törröttämään toiselta puolelta.

6. Aseta porrasaskelma kiipeilytolpan viereen niin, että siitä on hyvä ponnistaa tolpan päälle istumaan. Kopin sisälle voit laittaa jotakin pehmustetta, jolloin siitä tulee hyvä nukkumapaikka. Sinne voi piilottaa myös hiekkalaatikon.

Bronson poseeraa uuden kiipeilytelineen päällä. 

Molemmat kissat testasivat jo uutta tähystyspaikkaansa ja Mifune jopa kiipesi tolpan päälle sen runkoa pitkin eikä tolppa kaatunut, joten hyvin tukevalta vaikuttaa. En nyt sitten tiedä, onko tämä mikään maailman kaunein hökötys vieläkään, mutta ainakin se on paljon käytännöllisempi kuin aikaisempi järjestely. Ja mikä parasta: tämä kiipeilypuu ei säikähdä vesisadetta, räntää eikä pakkasta!

Ja lopuksi vielä yhteiskuva. Vähän taitaa olla ahdasta. :)

Parvekenautiskelua

Kissat ovat ilmojen lämmetessä alkaneet viihtyä tuntikausia parvekkeella. Ihmisten eloa helpottaa se, että parvekkeen ovea voi näillä keleillä jo hyvinkin pitää raollaan vaikka koko päivän eikä koko ajan tarvitse olla päästämässä yhtä kissaa ulos ja toista sisään. Ne pirulaisethan eivät tietenkään voi mennä samalla ovenavauksella.

Mifun tyylinäyte coolista parvekeulkoilusta alla. :)

Hei, kuka sä oot?

Eilen äitienpäivänä juhlistimme Mifunen kanssa kevättä käymällä ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulkoilemassa. Viime kesänä Mifu rakastui valjaissa ulkoiluun niin, että lopulta ulko-oven kahvassa kirjaimellisesti roikkuva kissa (Mifune osaa avata ovia hyppäämällä roikkumaan oven kahvaan, jolloin se painuu alas. Onneksi tämä temppu tepsii vain sisempään ulko-oveen) alkoi käydä melko pahasti hermoille. Sittemmin Mifu on kuitenkin kastroitu ja pahin kulkuvimma näyttää talttuneen, mikäli ensimmäisestä ulkoilukerrasta saattoi päätellä jotain. Viime syksynä tyyppi nimittäin painoi niska körmyssä pitkin naapurin parkkipaikkaa lotkauttamatta korvaansakaan flexinarun toisessa päässä olevan ihmisen kehotuksille kääntyä jo kotia päin. Kun yritin kantaa vastahankaisen kolliherran takaisin kotiin, hän iski kyntensä käsivarteeni. :) 

Innokas ulkoilija odottaa eteisessä. Kuva viime kesältä.

Mutta eilen ulkoilu sujui oikein mutkattomasti. Ensin kaikenlaiset äänet vähän pelottivat ja valjaatkin näyttivät ahdistavan, mutta aika nopeasti jutun juju avautui ja lopulta Mifu jahtasi perhosia ympäri takapihan nurmikkoa hyppien valtavia loikkia korkealle ilmaan. 

Kun tulimme takaisin sisään, tapahtui kuitenkin kummia. Bronson ei nimittäin enää tunnistanut oudolta tuoksuvaa kaveriaan, vaan kiersi Mifua turvallisen välimatkan päässä niskakarvat pystyssä ja häntä paksuna. En aivan onnistunut tallentamaan suurinta hämmennystä, mutta oheiselta videolta välittyy kyllä kaverin kummastus, kun toinen ei vaikuta ollenkaan siltä tutulta leikkikaverilta, jonka kanssa on vietetty koko talvi yhdessä. Hassuja elukoita. :D