Eilen äitienpäivänä juhlistimme Mifunen kanssa kevättä käymällä ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulkoilemassa. Viime kesänä Mifu rakastui valjaissa ulkoiluun niin, että lopulta ulko-oven kahvassa kirjaimellisesti roikkuva kissa (Mifune osaa avata ovia hyppäämällä roikkumaan oven kahvaan, jolloin se painuu alas. Onneksi tämä temppu tepsii vain sisempään ulko-oveen) alkoi käydä melko pahasti hermoille. Sittemmin Mifu on kuitenkin kastroitu ja pahin kulkuvimma näyttää talttuneen, mikäli ensimmäisestä ulkoilukerrasta saattoi päätellä jotain. Viime syksynä tyyppi nimittäin painoi niska körmyssä pitkin naapurin parkkipaikkaa lotkauttamatta korvaansakaan flexinarun toisessa päässä olevan ihmisen kehotuksille kääntyä jo kotia päin. Kun yritin kantaa vastahankaisen kolliherran takaisin kotiin, hän iski kyntensä käsivarteeni. :)
 |
| Innokas ulkoilija odottaa eteisessä. Kuva viime kesältä. |
Mutta eilen ulkoilu sujui oikein mutkattomasti. Ensin kaikenlaiset äänet vähän pelottivat ja valjaatkin näyttivät ahdistavan, mutta aika nopeasti jutun juju avautui ja lopulta Mifu jahtasi perhosia ympäri takapihan nurmikkoa hyppien valtavia loikkia korkealle ilmaan.
Kun tulimme takaisin sisään, tapahtui kuitenkin kummia. Bronson ei nimittäin enää tunnistanut oudolta tuoksuvaa kaveriaan, vaan kiersi Mifua turvallisen välimatkan päässä niskakarvat pystyssä ja häntä paksuna. En aivan onnistunut tallentamaan suurinta hämmennystä, mutta oheiselta videolta välittyy kyllä kaverin kummastus, kun toinen ei vaikuta ollenkaan siltä tutulta leikkikaverilta, jonka kanssa on vietetty koko talvi yhdessä. Hassuja elukoita. :D
Voihan pöljästit.. :) Mutta Bronson on kyllä valtavan kaunis kissa.
VastaaPoistaNaureskelemme usein, että kauneus ja äly eivät näytä mahtuvan samaan kissaan, kun samainen heppuli unohtaa säännöllisin väliajoin esim. vessan sijainnin ja sen, mistä päästä sinne vessaan mennään (vaikka vessa ei ole vaihtanut paikkaa). :D
VastaaPoista