Joululomailua Kattilan tyyliin

Hyvää joulua. 

Tiedän. Joulu meni jo. Mutta ainahan voi toivottaa jälkikäteen. Kulunut syksy on ollut harvinaisen kiireinen enkä ole jaksanut pitkien koulu- ja työpäivien jälkeen edes ajatella blogin kirjoittamista, joten Kattilasta kajahtaa on pitänyt suosiolla taukoa muutaman kuukauden.

Tänä aikana Matsui on kasvanut hurjasti ja hänestä on tullut oikein sorja kissaneito, jonka ruokahalu on pohjaton ja energiaa riittäisi vaikka pienehkön haja-asutusalueen lämmitykseen. Mifune on voinut paksusti kuten ennenkin. Sydänsairaus ei ole oireillut ja molempia alkusyksystä vaivanneet vatsavaivat saatiin lopulta taltutettua antibioottikuurilla. Kysymyksessä oli kuin olikin giardia-tartunta, jonka Matsui lienee saanut emoltaan.

Olemme olleet kissojen kanssa noin viikon verran joululomailemassa Pohjois-Suomessa. Täällä on hurjasti lunta ja pakkastakin melkein kolmekymmentä astetta. Matkustimme maanantaina bussilla halki Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Kainuun. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia. 

Kommellukset alkoivat jo alkumatkasta, kun Mifunelta pääsi hätäkakka kissojen yhteiseen kantokoppaan. En aluksi meinannut uskoa tätä todeksi. Mifune, vanha konkari, joka on ollut reissussa monet monituiset kerrat! Matsuille matka oli ensimmäinen, joten häneltä olisin voinut odottaakin jotain tällaista. Ei auttanut kuin nostaa Mifune pois kantokopasta. Onneksi se ei lähtenyt juoksemaan ympäri bussia, vaan jäi kaikessa rauhassa katselemaan maisemia viereiselle penkille. Matsuin nappasin kainaloon, kun sen toimista ei aina voi mennä takuuseen. Onni onnettomuudessa, että olin laittanut kopan pohjalle kaksi pehmustetta, joista päällimmäinen oli imukykyinen froteepyyhe. Käärin tuotoksen pyyhkeeseen ja heitin seuraavalla pysähdyspaikalla paikalliseen roskikseen. Loppumatkasta Mifune sitten vielä katsoi tarpeelliseksi pissiä siihen toiseen pehmusteeseen. Oi, mikä matka!

Mifune ja talvinen maisema.
Ulos emme ole uskaltaneet. Siellä on kylmä.

Koska liikumme julkisilla, tilasin Mifunen allergiaruoan ja läjän märkäruokia nettikaupasta kotiinkuljetuksena tänne perille jo edellisellä viikolla. Jotenkin onnistuin kuitenkin arvioimaan märkäruokien tarpeen väärin ja eilen piti sitten lähteä hakemaan täydennystä Kuusamon Mustista ja Mirristä. Joulunpyhinä kauppojen aukeamista odotellessamme erehdyin hätäpäissäni antamaan kissoille viime kesältä jäänyttä Pirkan tonnikalaa (sitä kissoille tarkoitettua) ja kuinka ollakaan, Mifunelle ilmestyi heti korviin ihottumaa. Se on siis todellakin allerginen kalalle. No, nyt ei sitten tarjoilla sitä enää edes pahimmassa nälänhädässä.

Matsuilla puolestaan on ollut juhlat. Se on närpsinyt kaikkia mahdollisia jouluruokia esille unohtuneista kupeista ja kulhoista. Lisäksi ahmatti on syönyt varmaan puoli kiloa broilerisuikaleita, jotka ovat sen suurta herkkua. Epäilen, että se on maistanut kaikkea porsaanpaistista kermavaahtoon ja todettakoon, että tänään se lysti loppuu, koska kaverilla meni tästä riemusta vatsa sekaisin. Tänään vain vatsaystävällistä kissanruokaa eikä yhtään herkkupalaa. Huomenna pitäisi nimittäin lähteä paluumatkalle ja ripulihan tästä vielä puuttuisikin.

Mitä? Minäkö? En ole maistanut joulukukkaa.
(Huomatkaa siitepölytahra nenänpielessä.)

Ihana kevät!

Mahtava auringonpaiste! Otin tänään aamulla kuvaa ikkunalaudalla itävistä yrteistä ja kasviksista, kun Mifu päätti poseerata minikasvihuoneen lasin läpi. Tästä se lähtee - kevät!

Parvekeviljelyä

Minulla on nyt jo yli vuoden ajan ollut ensimmäistä kertaa elämässäni parveke, ja jo viime kesänä innostuin viljelemään parvekelaatikoissa erilaisia yrttejä. Tänä kesänä viljely on laajentunut yrttien lisäksi myös kirsikkatomaatteihin. Kissaperheessä vain tämäkin asia tuntuu välillä niin tavattoman hankalalta. Jo siemeniä kylväessä täytyi ottaa huomioon, että kaikki missä ei ole kantta, päätyy väistämättä kissojen suuhun tai lattialle (luultavimmin sekä että). Tästä syystä taimet piti kasvattaa muovisissa, kannellisissa tomaattirasioissa huoneessa, johon kissoilla ei ole vapaata pääsyä. Parvekelaatikoissa taas on se vika, että Mifunen mielestä ne ovat parvekkeella sitä varten, että hän voi istua niissä katselemassa maisemia. Tämä ei haitannut talvella, mutta nyt olisin suonut, että rucolan päällä ei istuta. Turha toivo. Onneksi basilika sentään kasvaa ihan kivasti ja persiljakin on... no hengissä.

Osaatteko arvata, missä kohtaa tässä kuvassa on pulskan kissan istumapaikka?

Parvekkeella olisi kiva pitää myös joitain kukkivia kasveja. Mutta kaikille kissanomistajille suosittelisin, että niiden on syytä olla todella pahanmakuisia, koska muuten käy kuten minun orvokeilleni. Bronson nimittäin söi niistä kaikki kukat - vain vihreät varret ja lehdet jäivät jäljelle. Orvokit olivat aluksi lattiaruukussa, mutta siinä ne olivat aivan liian hyvin kissan hampaiden ulottuvilla. Niinpä siirsin ne ylemmäs, toiseen parvekelaatikkoon, mutta tämäkään ei auttanut. Bronson kiipesi penkin selkänojalle ja jatkoi kukkasilla herkuttelua. Valkoiset orvokit eivät tästä traumasta enää selvinneet, vaan kuolivat pois. Siniset orvokit sen sijaan jatkoivat sisukkaasti uusien kukkanuppujen kasvattamista, vaikka kissa kävi syömässä kukkia sitä mukaa pois, kun uusia ilmestyi. Orvokin onneksi lähdimme heinäkuun puolivälissä yli viikon mittaiselle lomamatkalle ja sillä aikaa kukkaparka ehti toipua aika hienosti. Vai mitä sanotte?

Orvokki kukkii taas!

Parveketomaatti on toistaiseksi säästynyt kissojen tuhotöiltä, vaikka siinä on kivat roikkuvat lehdet ja se sijaitsee aivan kissojen kiipeilypuun juurella. Luulen, että tomaatin onneksi on koitunut se, että se on liian veltto kiipeilyyn ja tomaatit sijaitsevat suhteellisen korkealla, joten niiden hamuaminen palloleikkeihin ei onnistu. Viime kesänä tein sen virheen, että ostin torilta kirsikoita ja jätin ne yöksi keittiön pöydälle laakeaan kulhoon. Aamulla puolet kirsikoista oli levitetty ympäri keittiön lattiaa ja suurinta osaa oli maistettu. Sen jälkeen kaikki pyöreät hedelmät on säilytetty korkeassa maljakossa, josta kissa ei pysty vierittämään niitä pois. 

Tomaattivahti nukahti kesken vahtivuoron.