Matsuin ensimmäinen viikko

Tänään tuli täyteen viikko siitä, kun haimme Matsuin meille, enkä voi uskoa, miten hyvin tutustuminen Mifunen kanssa on mennyt. Kissoista tuli kavereita kolmessa päivässä! Maanantaiaamuna molemmat odottivat heräämistäni istuen säleikköoven molemmin puolin - Matsui keittiössä, Mifune eteisen puolella. Päästin Matsuin pois keittiöstä pahaa aavistellen, mutta kaverukset olivat ilmeisesti tehneet rauhan siinä aamun tunteina tuijottaessaan toisiaan säleikön läpi, sillä sähinäkohtauksen sijaan ne vain nuuhkivat huolella toistensa hännänaluset ja ryhtyivät leikkimään kaikessa ystävyydessä.

Aikoinaan, kun Bronson tuli meille, tutustumisvaihetta kesti useita viikkoja, ja se oli kerrassaan sietämätöntä sekä kissoille että ihmisille. Bronson pelkäsi Mifua ja Mifu jahtasi Bronsonia. Nyt sama vaihe kesti vain pari päivää. Äkkiseltään osaan nimetä ainakin kolme seikkaa, jotka saattoivat vaikuttaa tutustumisen jouhevuuteen.

1. Feromonihaihdutin

Viime kerralla hankimme feromonihaihduttimen vasta pari viikkoa uuden pennun saapumisen jälkeen ja tutustuminen alkoi sujua heti paremmin. Nyt meillä oli haihdutin seinässä ensimmäisestä päivästä lähtien.

2. Luonne-ero

Bronson oli arkajalka ja hyvin pelokas kissa. Matsui on toista maata. Se piti puolensa alusta asti. Jo kolmantena päivänä näimme Matsuin jahtaavan Mifua. :)

3. Eristys ja hallittu tutustuminen

Säleikköovi oli todellinen ideaaliratkaisu kissojen erottamiseksi toisistaan. Molemmat saivat rauhan olla omissa oloissaan, mutta niillä oli kuitenkin jatkuvasti mahdollisuus nuuhkia toisiaan säleikön läpi ja olla katsekontaktissa toisiinsa, jos halusivat. Myös ruokkiminen säleikön lähellä saattoi vaikuttaa, sillä yleensähän neuvotaan tutustuttamaan kissat toisiinsa ruuan äärellä. 

Näin hienosti täällä siis menee! Mifunen eliminaatiodieetti ja antibioottikuuri jatkuvat edelleen. Seuraavassa postauksessa niistä tarkemmin. Ruokkiminen on ollut varsin hankalaa, kun on koko ajan vahdittava, että Mifune ei pääse syömään Matsuin ruokia (joita se tietenkin himoitsee, koska joutuu raukka syömään samaa ankeaa ruokaa joka päivä). Matsuilla ei näyttäisi olevan klamydian oireita, mutta vatsa hänellä on aivan kuralla. Olisiko muutto ja uudenlainen ruoka syynä? En tiedä. Olen syöttänyt molemmille ruuan mukana maitohappobakteerijauhetta ja Mifunella se näyttää pitävän vatsan kunnossa antibiootista huolimatta. Toivotaan, että Matsuinkin ruuansulatus alkaa pian normalisoitua.

"Hei, kamu!"

Matsui löysi oman tahdon

Viime yönä Matsui löysi oman tahdon. Se löytyi noin kello kahdentoista maissa, kun Matsui päätti, että häntäpä ei laitetakaan enää keittiöön yksikseen, vaan hän päätti tulla omin luvin säleikön läpi olohuoneen puolelle. Valitettavasti ressukka juuttui mahastaan ahtaaseen aukkoon ja siinä rytinässä koko säleikkö irtosi paikoiltaan. Sitä sitten naulattiin takaisin kiinni keskellä yötä. Anteeksi, naapurit.

Irti lähti.

Muutenkin Matsui on nyt päättänyt, että vankeusaika saa hänen kohdallaan riittää. Se on liikkunut enimmäkseen vapaasti asunnossa, vaikka kohtaamiset Mifunen kanssa tahtovat vieläkin olla aika jännittyneitä. Tänään on kuitenkin jo haisteltu neniä ja hengailtu yhdessä lyhyitä hetkiä ilman sähinää ja murinaa, joten aika hyvältä näyttää!

Tätä kirjoittaessani Matsui pyörii työpöydällä näppäimistön päällä ja kehrää kuin traktori. Se rakastaa rapsutuksia ja erityisesti päästä täytyisi näköjään rapsuttaa koko ajan. Oli pakko viedä se keittiöön, että saan kirjoitettua tämän loppuun. Aikamoinen söpöliini.

Vähänkö olen söpönä tässä emännän paperipinon päällä.

Tuntuu, että koko ajan tapahtuu niin paljon, etten millään muista kaikkia kommelluksia enää kirjoittaessani blogia. Kellokin alkaa olla jo niin paljon, että taidan jättää tämän tältä erää tähän. Laitan tähän loppuun lapsukaisten sähistelyvideon. Pistäkää äänet täysille, niin kuulette kaikenmoista murinaa, mouruamista ja sähähtelyä.

PS. Matsui nukahti tuohon viereeni paperipinon päälle. Hain sen takaisin keittiöstä, kun se miukui niin surkeasti. :)

Matsui tuli kotiin!

Viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, että en tiedä, kykenenkö ihan kaikkea tähän yhteen päivitykseen edes sullomaan, mutta tärkeimmät ensin. Matsui on täällä!

Matsui tuli meille hieman yllättäen eilen iltapäivällä. Hänen lapsuudenkotiinsa oli tulossa hoitoon kissavihamielinen koira, joten päätimme käydä hakemassa pennun pois ennen kuin koira ehtii tehdä siitä hermoraunion. Eläinlääkärikin siunasi päätöksen ja nyt toivotaan, että Mifunen antibioottikuuri on tehonnut sen verran, että klamydia ei enää tartu. Tarttumisvaaraa tuskin on muutoinkaan niin kauan kuin kaverukset kyräilevät toisiaan matkan päästä.

Saanko siis esitellä, tässä uusi perheenjäsenemme Matsui alias Machu Picchu alias Matsu.

Rakkaalla lapsella on jo monta nimeä.

Muutto uuteen kotiin oli hieman järkyttävä. Matsui kömpi varovaisesti ulos kuljetuslaatikosta, jonka edessä Mifune oli käynyt jo isottelemassa pari kertaa. Ensitöikseen uusi vauvamme meni tervehtimään Mifua eskimotyyliin nenäkosketuksella. No, siitähän Mifu ei tykännyt ollenkaan ja poksahti kuin märkä kattila kuumalla hellalevyllä. Tämän episodin jälkeen koko ilta oli aikamoista kyräilyä, sähinää, murinaa sekä villiä mouruamista. Jälkimmäisistä kolmesta piti huolta pelokas Matsui ja kyräilyä puolestaan harjoitti tuore isoveli Mifune. Päätimme erottaa kissat yörauhan saamiseksi muovisella köynnössäleiköllä, joka naulattiin kiinni keittiön oviaukkoon. Kiitokset tästä ideasta menevät mieheni isälle, joka keksi kissanhakumatkalla poiketa paikalliseen puutarhamyymälään, kun valitimme ovien puutetta kaksiossamme. Nerokasta!

Itsetehty väliovi.  

Eihän tuollainen heppoinen säleikkö tietenkään kovin kauaa kahlekuningas Mifune-Houdinia pidätellyt, ja kahden maissa yöllä heräsimme hirveään kirkunaan. Kirkuna lähti Matsuista, joka oli nähtävästi pahanpäiväisesti säikäytetty kesken unien. Pikkuinen oli sännännyt eteisen lipaston alle turvaan ja piti siellä hirveää meteliä. Kesti kauan, että saimme Matsuin houkuteltua lipaston alta pois ja takaisin keittiön puolelle turvaan. Sitten naulasin säleikön kiinni ovenkarmiin myös toisesta reunastaan. Tämä siis keskellä yötä. Terveisiä vain naapureille. Tämän jälkeen Mifune ilmeisesti totesi, että rajansa hänenkin lukkomestarinkyvyillään ja tuli loppuyöksi sängyn jalkopäähän nukkumaan.

Tänä aamuna virittelin säleikköoveen tällaisen lukkosysteemin. Luultavasti sekään ei pidättele Mifua, jos se tosissaan tahtoo mennä toiselle puolelle. Tänään on kuitenkin näyttänyt siltä, että Mifu on menettänyt enimmän kiinnostuksensa Matsuita kohtaan, joten ehkäpä ensi yönä saadaan nukkua ilman herätyksiä.

Ovenkarmiin on kiinnitetty kaksi taulukoukkua. 

Näin ovi on helppo avata ja sulkea, mutta yöksi on 

hyvä laittaa vielä kuminauhavarmistus. Ja joku painava 

laatikko siihen eteen. Ja ehkä naulata se varmuuden vuoksi 

vielä kiinni... 

Tänään Matsui on pelännyt huomattavasti vähemmän kuin eilen. Hän on syönyt ihan mahdottomat määrät ruokaa (miten voi noin pieneen eläimeen mahtua noin paljon sapuskaa?), leikkinyt palloradalla, huiskulla, pallolla ja hiirihyrrällä sekä käynyt ensimmäistä kertaa kakalla ja pissalla uuteen laatikkoon. Mahtavaa! Laitan tähän loppuun vielä joitain kuvia ja ihan lopussa on tänä aamuna kuvaamani video Matsuin leikistä. Reipas pieni kissa hän on. 

Mifune vartiopaikallaan.

Kokeilin tällaista Animal Planetin kissankesytysohjelmassa
näkemääni kikkaa. Ideana on testata, kuinka lähelle pelon aiheuttajaa
kissa uskaltaa mennä herkkujen houkutelemana, ja toisaalta antaa kissalle
positiivinen kokemus pelottavasti asiasta. Mifune tuijottaa tuolla säleikön
takana, mutta Matsui uskalsi silti syödä kaikki namut aivan Mifunen nenän
edestä. Tosin muristen samalla ja lopuksi piti vähän sähistäkin. 

Siinä viimeiset namut. Kyllä uskaltaa!

Matsui lempipaikka on keittiön pöydän alla tuolilla.
Siellä on turvallista ottaa päiväunet.

Ja tässä se lupaamani kissavideo: