Maaliskuuta, kissaväki

Se on jo maaliskuu ja sen kyllä huomaa. Tällä viikolla on ollut kissamainen herätys joka aamu jo noin kuuden hujakoilla, vaikka kello soi meidän taloudessa arkisin aikaisintaan 7.30 (ja sekin on näin aamu-uniselle ihmiselle järkyttävän aikaisin). Myönnän, että Kattilassa on ollut viime kuukausina kovin hiljaista. Syynä on Kattilan emännän itselleen järjestämä ylikireä aikataulu, johon ei ole juuri vapaa-aikaa mahtunut. Nyt onneksi hieman helpottaa.

Mitä siis kuuluu? No, joululoman viimeisenä päivänä Matsui tuli ensimmäiseen kiimaansa. En heti edes tajunnut, mistä on kyse, mutta lopulta merkit olivat niin selvät, että tyhmempikin ymmärsi, että kiimahan se. Kotiin päästyämme varasin heti leikkausajan, koska arvostan suuresti yöuniani ja niistähän ei kiimaisen kissan omistajalla juurikaan ole mahdollisuus nauttia. Matsui leikattiin loppiaisen jälkeen ja kaikki meni tosi hyvin. Jyväskylän Animagissa on osaava ja mukava henkilökunta ja leikkaushaavaan annettiin ultraäänihoitoa, jonka avulla haava paranee nopeammin.

Matsuilla oli leikkauksen jälkeen tyylikäs potkupuku.
Asussaan se näytti erehdyttävästi kurkulta.

Muuten meillä on ollut ihan perusmeininki:

Kissat ovat nykyään myös tarkkoja tyylistään:

Black on black.

"I'm a lady!"

Että sellaista. Pian tuleekin pääsiäinen ja katit pääsevät taas maistamaan rairuohoa. Matsuilla on yksivuotissynttärit 28.3. ja Mifunella kolmevuotissynttärit pian sen jälkeen 6.4. Juhlahumua tiedossa!

Joululomailua Kattilan tyyliin

Hyvää joulua. 

Tiedän. Joulu meni jo. Mutta ainahan voi toivottaa jälkikäteen. Kulunut syksy on ollut harvinaisen kiireinen enkä ole jaksanut pitkien koulu- ja työpäivien jälkeen edes ajatella blogin kirjoittamista, joten Kattilasta kajahtaa on pitänyt suosiolla taukoa muutaman kuukauden.

Tänä aikana Matsui on kasvanut hurjasti ja hänestä on tullut oikein sorja kissaneito, jonka ruokahalu on pohjaton ja energiaa riittäisi vaikka pienehkön haja-asutusalueen lämmitykseen. Mifune on voinut paksusti kuten ennenkin. Sydänsairaus ei ole oireillut ja molempia alkusyksystä vaivanneet vatsavaivat saatiin lopulta taltutettua antibioottikuurilla. Kysymyksessä oli kuin olikin giardia-tartunta, jonka Matsui lienee saanut emoltaan.

Olemme olleet kissojen kanssa noin viikon verran joululomailemassa Pohjois-Suomessa. Täällä on hurjasti lunta ja pakkastakin melkein kolmekymmentä astetta. Matkustimme maanantaina bussilla halki Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Kainuun. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia. 

Kommellukset alkoivat jo alkumatkasta, kun Mifunelta pääsi hätäkakka kissojen yhteiseen kantokoppaan. En aluksi meinannut uskoa tätä todeksi. Mifune, vanha konkari, joka on ollut reissussa monet monituiset kerrat! Matsuille matka oli ensimmäinen, joten häneltä olisin voinut odottaakin jotain tällaista. Ei auttanut kuin nostaa Mifune pois kantokopasta. Onneksi se ei lähtenyt juoksemaan ympäri bussia, vaan jäi kaikessa rauhassa katselemaan maisemia viereiselle penkille. Matsuin nappasin kainaloon, kun sen toimista ei aina voi mennä takuuseen. Onni onnettomuudessa, että olin laittanut kopan pohjalle kaksi pehmustetta, joista päällimmäinen oli imukykyinen froteepyyhe. Käärin tuotoksen pyyhkeeseen ja heitin seuraavalla pysähdyspaikalla paikalliseen roskikseen. Loppumatkasta Mifune sitten vielä katsoi tarpeelliseksi pissiä siihen toiseen pehmusteeseen. Oi, mikä matka!

Mifune ja talvinen maisema.
Ulos emme ole uskaltaneet. Siellä on kylmä.

Koska liikumme julkisilla, tilasin Mifunen allergiaruoan ja läjän märkäruokia nettikaupasta kotiinkuljetuksena tänne perille jo edellisellä viikolla. Jotenkin onnistuin kuitenkin arvioimaan märkäruokien tarpeen väärin ja eilen piti sitten lähteä hakemaan täydennystä Kuusamon Mustista ja Mirristä. Joulunpyhinä kauppojen aukeamista odotellessamme erehdyin hätäpäissäni antamaan kissoille viime kesältä jäänyttä Pirkan tonnikalaa (sitä kissoille tarkoitettua) ja kuinka ollakaan, Mifunelle ilmestyi heti korviin ihottumaa. Se on siis todellakin allerginen kalalle. No, nyt ei sitten tarjoilla sitä enää edes pahimmassa nälänhädässä.

Matsuilla puolestaan on ollut juhlat. Se on närpsinyt kaikkia mahdollisia jouluruokia esille unohtuneista kupeista ja kulhoista. Lisäksi ahmatti on syönyt varmaan puoli kiloa broilerisuikaleita, jotka ovat sen suurta herkkua. Epäilen, että se on maistanut kaikkea porsaanpaistista kermavaahtoon ja todettakoon, että tänään se lysti loppuu, koska kaverilla meni tästä riemusta vatsa sekaisin. Tänään vain vatsaystävällistä kissanruokaa eikä yhtään herkkupalaa. Huomenna pitäisi nimittäin lähteä paluumatkalle ja ripulihan tästä vielä puuttuisikin.

Mitä? Minäkö? En ole maistanut joulukukkaa.
(Huomatkaa siitepölytahra nenänpielessä.)

Meneekö kissa rinkulaan?

Pahoittelut viimeaikaisesta hiljaiselosta. Työn raskaan raataminen on vienyt Kattilan emännästä tänä syksynä mehut, mutta onneksi aina voi palata kissa-aiheiden pariin, kun kiireet vähän hellittävät.

Olettekin jo varmaan kaikki kokeilleet omilla kissoillanne, miten suuren suosion saavuttanut rinkulatesti toimii. Mekin kokeilimme eilen. Tässä kuvakooste tapahtumista.

Matsui tutkii lattialle ilmestynyttä rengasta.
(Eikös olekin pikkuinen kasvanut!)

Matsui asettuu renkaan päälle makaamaan.
Ei ihan täydellinen suoritus.

Mifune ylenkatsoo rinkulaa.

Lopulta rinkulaan meneekin Suomi-verkkareihin
sonustautunut villasukkamies. (Miksi?)

Yritetään uudestaan johtorinkulalla.

Se onnistuu!!

Ja sitten homma meneekin tappeluksi.

Näin siis meillä. :)

Lintujen kosto

Huomasin, että joku linnunpentele oli yrittänyt täräyttää Mifua hajuammuksella. Ymmärrän kyllä. Kaiken sen jälkeen, mitä kissojen heimo on aikojen saatossa tehnyt linnuille. Mifun onneksi välissä oli parvekelasi. Parvekelasi, jonka minä joudun pesemään.

Huokaus.

Haittaa vähän näkyvyyttä.

Miltä kissani luulee näyttävänsä?

Tämän kuvan inspiroimana:

Miltä kissani luulee näyttävänsä?

Tältä.

Miltä hän todellisuudessa näyttää?

Tältä. :D

Voi toista. <3

Myyräseikkailu

Sunnuntaiaamuna Mifu oli päättänyt kylvettää lelumyyränsä juomakupissa.

Mauri Myyrän sunnuntai alkoi kylmällä kylvyllä.

Nostin myyrän kuivumaan kylpyhuoneen lämpöpatterille, jossa se kökötti koko eilisen päivän. Kun heräsin aamulla ja menin kylpyhuoneeseen, Mifu tuli tapansa mukaan kanssani aamupesulle - siis katselemaan. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Mauri Myyrä on sellainen vikisevä myyrälelu, joka vingahtaa aina, kun sitä heilauttaa tai se putoaa lattialle. Mifu äkkäsi välittömästi myyränsä kylppärin patterilta ja nappasi sen yhdellä tassunheilautuksella alas lattialle. Ja silloin myyrä alkoi huutaa. Ja se huusi, ja huusi ja huusi eikä lopettanut, vaikka yritin puristaa sen sisällä olevaa kaiutinta, hakkasin sitä lattiaan, ja paiskasin pari kertaa päin seinää.  

Lopulta säikähdin, että vinkinä herättää asunnon toisen ihmiseläjän, jonka työpäivän alkuun oli vielä monta tuntia aikaa, joten piilotin myyränpenteleen syvälle pyykkikoriin, mikä vaimensikin ääntä ihan kohtalaisesti. Siellä se jatkoi vikinäänsä ja kissa yritti tohkeissaan kaivautua myyrän perässä likaisten t-paitojen ja lakanapyykin joukkoon. Myyräparka oli kai yllättävästä aamupesusta järkyttyneenä jotenkin seonnut eikä sitä tosiaan enää saanut hiljennettyä millään konstilla. Siinä sitten aamutuimaan itsekseni ihmettelin, että on tämäkin aikuisen ihmisen hommaa, kätkeä nyt vinkuvia leikkimyyriä pyykkikoriin seitsemältä maanantaiaamuna.

Hetken tuumittuani päätin lopulta kantaa huutavan myyrän parvekkeelle ja sulkea oven. Matkalla myyrä kuitenkin hiljeni. Ilmeisesti ulkoruokinnalla uhkaaminen sai sen pään lopulta selkenemään ja sain juoda aamukahvit rauhassa.

Tänä aamuna juomakupista löytyikin sitten hiiri.

Onneksi hiiressä ei ole elektronisia äänilaitteita. 

Ystävänpäiväbloggaus

Hyvää ystävänpäivää kaikille kissojen palvelijoille ja miksei muillekin.

Miten kissasi näkee sinut?

Että tämmöistä tällä kertaa. :) 

Bronsonin syntymäpäivä

Hei, Olen Bronson ja täytän tänään 1 vuotta. En olisi tiennyt tästä asiasta mitään elleivät ihmiseni olisi toitottaneet sitä aamusta saakka ja toinen heistä taisi laittaa kuvani myös Facebookiin saadakseen huomiota muilta ihmisiltä. Heillä on nolo tapa intoilla asioista, jotka eivät ole meistä kissoista millään tavalla huomion arvoisia. Ihmisilläni on myös taipumus käyttää hyväkseen kaikki tekosyyt syödä kakkua. Minä puolestani inhoan kakkua. 

Kerron nyt teille, mitä kaikkea minut on pakotettu tänään tekemään ns. "syntymäpäiväni kunniaksi".

Aluksi tänne kotiimme tuli joku tutulta tuoksuva ihminen, joka toi minulle syntymäpäivälahjaksi itse tehtyjä tupsupalloja. Ne oli pakattu aika hauskaan rapisevaan muoviin ja paketissa oli ihan hupaisat hohtavat nauhat, joita tutkin jonkin aikaa, mutta en viitsinyt ryhtyä leikkimään niillä, koska tämä vieraileva ihminen oli suvainnut tulla kotiimme juuri parhaaseen päiväuniaikaan.

Tässä tarkastelen syntymäpäivälahjaani.

Ottoveljeni Mifune oli kiinnostuneempi leluista kuin minä,
mutta hän onkin melko lapsellinen.

Ihmisten mielestä oli kovin hupaisaa pukea minut lahjanaruun.
Minusta se oli typerää.

Ihmeteltyämme aikamme uusia lelupalloja ja ihmisten keskusteltua epäkunnioittavasti terveydentilastani aivan kuin en olisi ollut lainkaan paikalla, siirryimme keittiöön. Ihmiseni olivat laittaneet pöydälle oudonhajuisia kakkuja ja keittäneet mustaa, pahanhajuista nestettä, jota he tapaavat juoda. Minulle sen sijaan oli varattu oma kakku! Ja minähän sanoin, että vihaan kakkua.

Tässä kakkuni. Siinä ei ole kermavaahtoa, koska söin veljeni 

Mifunen syntymäpäivänä huhtikuussa kermavaahtoa ja sain siitä ripulin. 

Sen jälkeen ihmiset eivät ole antaneet minulle maitotaloustuotteita. 

Minulle tehty kakku oli itse asiassa aivan tavallinen kissanruokapaté, jonka ihmiset olivat koristelleet kissanminttunapeilla. Ne eivät kuitenkaan olleet lempikissanminttunappejani, joten kieltäydyin koskemasta kakkuun. Mistä sitä tietää, missä nuo tuollaiset oudot, uudet kissanminttunapit oikein ovat olleet, eikö totta? Lisäksi ihmisteni pitäisi tietää, että inhoan markettiruokaa!

Mifune, tuo juntti, oli tietysti heti maistelemassa minun kakkuani.
No, hänelle markettiruoka sopiikin paremmin.

Ihmiset vaikuttivat hieman pettyneiltä, koska en suostunut syömään kakkuani, mutta itsepähän olivat laittaneet siihen vääränmerkkisiä kissanminttunappeja ja markettiruokaa. Päätin vetäytyä olohuoneeseen jatkamaan päiväuniani ja ihmiset pääsivät nauttimaan oudoista ihmiskakuistaan, joiden syömistä en oikeastaan pysty ymmärtämään. Mutta sehän heidän perimmäinen tarkoituksensa olikin - saada tekosyy syödä kakkua ja juoda sitä mustaa nestettä, joka haisee pahalta. 

Vihdoinkin lepoa ja rauhaa!

Tuholaisten tunnustukset osa. 1

Ennen kuin minusta tuli kissanomistaja kuvittelin, että kissat ovat hyvin siistejä eläimiä, että ne eivät juurikaan tuhoa paikkoja (paitsi huonekalujen verhoilua vähän) ja että ne on mahdollista opettaa pysymään poissa makuuhuoneesta silloin, kun ihmiset nukkuvat.

VÄÄRIN!

Haluaisin aivan aluksi esitellä perheemme karvayksilöiden moninaiset tihutyöt, joita he ansiokkaasti ovat suorittaneet toistaiseksi suhteellisen lyhyiden elämiensä aikana. Ensimmäisenä syytettyjen penkille hypähtää Mifune, kavereiden kesken Mifu.

Mifunen rikostausta on seuraava:

1. Rikkoi (aika samperin hienon) peilin.

Tällainen se oli.

Ja näin sille kävi.
(Seuraava peili pultattiinkin sitten seinään kiinni HETI eikä vasta "sitten, kun ehditään".)

2. Järsinyt ja raadellut useita viattomia viherkasveja.

3. Teroittanut kynsiään nojatuoleihin ja sohvaan.

4. Sammuttanut television useita kertoja ihmisen yrittäessä katsella sitä. Tunki väkisin myös televisiokalusteen taakse niin kauan kuin mahtui sinne. Lihoi lopulta liian paksuksi tähän toimintaan. 

5. Pitänyt isäntäväkeä - anteeksi, tarkoitin tietenkin palvelusväkeä - hereillä aamuyön tunteina mm. hyppimällä television päällä, maukumalla ja raapimalla jalkalampun varjostinta.

6. Huvittelee mahdollisuuden tullen pudottelemalla kaikenlaisia tavaroita erilaisten tasojen päältä (palvelusväki on onneksi oppinut laittamaan kaiken rikkoutuvan pois kissan ulottuvilta).



Toinen syytetyistä on nuoresta iästään ja söpöstä ulkomuodostaan huolimatta jopa edellistä paatuneempi rikollinen!

Bronsonin alias Bronsun rikoslista on seuraava:
1. Kylpyhuoneen lähes uuden maton hidas tuhoaminen raapimalla, järsimällä ja lopulta sotkemalla se ripulikakkaan.

Syytetty tavattu itse teossa.

2. Makuuhuoneen rullaverhon järsiminen täyteen reikiä ja sen raapiminen äänekkäästi varsinkin keskellä yötä.

Makuuhuoneen rullaverho näyttää nykyään tältä.

3. Emännän/taloudenhoitajan päälle pissaaminen hänen nukkuessaan sekä emännän/taloudenhoitajan sänkyyn pissaaminen silloin, kun emäntä ei ole ollut sängyssä.
4. Kynsien teroittaminen nojatuoleihin ja sohvaan.
5. Matoille oksentaminen ja kakkaaminen (useita kertoja, tosin kakkaaminen tapahtui antibioottikuurin vaikutuksen alaisena, joka on lieventävä asianhaara).
6. Emännän/taloudenhoitajan herättäminen antamaan ruokaa joka jumalan aamu klo 03 ja 05 välisenä aikana.
7. Rikollinen söpöys.

Molemmat syytetyt ovat osoittaneet myös ihailtavaa sinnikkyyttä vaatimalla kovaäänisesti seuraa aina silloin, kun emäntänsä  - anteeksi, siis taloudenhoitajansa - yrittää keskittyä työntekoon. Molemmat ovat myös istuneet päättäväisesti tietokoneen näytön edessä samassa tarkoituksessa.

Mifune

Bronson