Matsuin syntymäpäivä

Matsui täytti tänään yhden vuoden ja on nyt siis virallisesti aikuinen (ei uskoisi). Tässä kuvia juhlallisuuksista, jotka hoidettiin tällä kertaa ihan perheen kesken ilman ylimääräisiä vieraita.

Kakku herätti suurta kiinnostusta.
Jopa niin suurta, että se meinattiin viedä käsistä.
Pohjalla kissanruokapatee ja koristeina kuivattuja ankkasuikaleita
ja sydämenmuotoisia herkkuraksuja.

Virallinen syntymäpäiväpotretti. Rusetista on tullut jo perinne. Se pitää olla.

Matsui sai lahjaksi helisevän leikkihiiren (niitä nimittäin kuluu). Avopuolisoni koosti synttärileikeistä hauskan videon, jossa on myös joitain vauvakuvia alussa. Kylläpä pieni on kasvanut! <3

Matsui tuli kotiin!

Viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, että en tiedä, kykenenkö ihan kaikkea tähän yhteen päivitykseen edes sullomaan, mutta tärkeimmät ensin. Matsui on täällä!

Matsui tuli meille hieman yllättäen eilen iltapäivällä. Hänen lapsuudenkotiinsa oli tulossa hoitoon kissavihamielinen koira, joten päätimme käydä hakemassa pennun pois ennen kuin koira ehtii tehdä siitä hermoraunion. Eläinlääkärikin siunasi päätöksen ja nyt toivotaan, että Mifunen antibioottikuuri on tehonnut sen verran, että klamydia ei enää tartu. Tarttumisvaaraa tuskin on muutoinkaan niin kauan kuin kaverukset kyräilevät toisiaan matkan päästä.

Saanko siis esitellä, tässä uusi perheenjäsenemme Matsui alias Machu Picchu alias Matsu.

Rakkaalla lapsella on jo monta nimeä.

Muutto uuteen kotiin oli hieman järkyttävä. Matsui kömpi varovaisesti ulos kuljetuslaatikosta, jonka edessä Mifune oli käynyt jo isottelemassa pari kertaa. Ensitöikseen uusi vauvamme meni tervehtimään Mifua eskimotyyliin nenäkosketuksella. No, siitähän Mifu ei tykännyt ollenkaan ja poksahti kuin märkä kattila kuumalla hellalevyllä. Tämän episodin jälkeen koko ilta oli aikamoista kyräilyä, sähinää, murinaa sekä villiä mouruamista. Jälkimmäisistä kolmesta piti huolta pelokas Matsui ja kyräilyä puolestaan harjoitti tuore isoveli Mifune. Päätimme erottaa kissat yörauhan saamiseksi muovisella köynnössäleiköllä, joka naulattiin kiinni keittiön oviaukkoon. Kiitokset tästä ideasta menevät mieheni isälle, joka keksi kissanhakumatkalla poiketa paikalliseen puutarhamyymälään, kun valitimme ovien puutetta kaksiossamme. Nerokasta!

Itsetehty väliovi.  

Eihän tuollainen heppoinen säleikkö tietenkään kovin kauaa kahlekuningas Mifune-Houdinia pidätellyt, ja kahden maissa yöllä heräsimme hirveään kirkunaan. Kirkuna lähti Matsuista, joka oli nähtävästi pahanpäiväisesti säikäytetty kesken unien. Pikkuinen oli sännännyt eteisen lipaston alle turvaan ja piti siellä hirveää meteliä. Kesti kauan, että saimme Matsuin houkuteltua lipaston alta pois ja takaisin keittiön puolelle turvaan. Sitten naulasin säleikön kiinni ovenkarmiin myös toisesta reunastaan. Tämä siis keskellä yötä. Terveisiä vain naapureille. Tämän jälkeen Mifune ilmeisesti totesi, että rajansa hänenkin lukkomestarinkyvyillään ja tuli loppuyöksi sängyn jalkopäähän nukkumaan.

Tänä aamuna virittelin säleikköoveen tällaisen lukkosysteemin. Luultavasti sekään ei pidättele Mifua, jos se tosissaan tahtoo mennä toiselle puolelle. Tänään on kuitenkin näyttänyt siltä, että Mifu on menettänyt enimmän kiinnostuksensa Matsuita kohtaan, joten ehkäpä ensi yönä saadaan nukkua ilman herätyksiä.

Ovenkarmiin on kiinnitetty kaksi taulukoukkua. 

Näin ovi on helppo avata ja sulkea, mutta yöksi on 

hyvä laittaa vielä kuminauhavarmistus. Ja joku painava 

laatikko siihen eteen. Ja ehkä naulata se varmuuden vuoksi 

vielä kiinni... 

Tänään Matsui on pelännyt huomattavasti vähemmän kuin eilen. Hän on syönyt ihan mahdottomat määrät ruokaa (miten voi noin pieneen eläimeen mahtua noin paljon sapuskaa?), leikkinyt palloradalla, huiskulla, pallolla ja hiirihyrrällä sekä käynyt ensimmäistä kertaa kakalla ja pissalla uuteen laatikkoon. Mahtavaa! Laitan tähän loppuun vielä joitain kuvia ja ihan lopussa on tänä aamuna kuvaamani video Matsuin leikistä. Reipas pieni kissa hän on. 

Mifune vartiopaikallaan.

Kokeilin tällaista Animal Planetin kissankesytysohjelmassa
näkemääni kikkaa. Ideana on testata, kuinka lähelle pelon aiheuttajaa
kissa uskaltaa mennä herkkujen houkutelemana, ja toisaalta antaa kissalle
positiivinen kokemus pelottavasti asiasta. Mifune tuijottaa tuolla säleikön
takana, mutta Matsui uskalsi silti syödä kaikki namut aivan Mifunen nenän
edestä. Tosin muristen samalla ja lopuksi piti vähän sähistäkin. 

Siinä viimeiset namut. Kyllä uskaltaa!

Matsui lempipaikka on keittiön pöydän alla tuolilla.
Siellä on turvallista ottaa päiväunet.

Ja tässä se lupaamani kissavideo:

Kaikki valmiina vauvaan - ainakin melkein

Kotona taas ja Zooplussan pakettikin oli tullut, joten nyt meillä on ainakin noin suurin piirtein kaikki valmiina kissanpennun saapumiseen. Edelliskerrasta viisastuneena hankin jo valmiiksi Feliway-feromonihaihduttimen, joka toivottavasti helpottaa kissojen tutustumista toisiinsa. Lisäksi piti tietysti tilata penturuokaa. Vähän innostuin myös leluosastolla ja ostoskoriin päätyi muovinen leikkirata. Yritin houkutella Mifunea leikkimään sillä, mutta häntä ei kauheasti kiinnostanut. Toivottavasti Matsuita innostaa enemmän tai meni yhdeksän euroa ihan hukkaan.

Siinäpä ne. Mifun piti tietysti photobombata tämäkin kuva. :)

Eräs ikävämpi asia, joka pitää hoitaa kuntoon ennen pennun saapumista, on Mifunella mahdollisesti olevat silmätulehduspöpöt. Vaihtoehtoina ovat klamydia, herpes ja kaliki. Mifune on aikoinaan rokotettu sekä herpestä että kalikia vastaan, mutta toki tartunta on voinut tulla ennen rokotusta, koska hänellähän oli silmätulehdus ihan pienenä pentuna. Aikoinaan Bronson sairastui silmätulehdukseen heti meille tultuaan, vaikka luulimme, että Mifunen silmäsairaus oli saatu hoidettua. Nyt haluan varmistaa, ettei Matsui sairastu samaan tautiin ja joudu heti antibioottikuurille.

Herpes-testiä ei ole järkevää ottaa oireettomalta kissalta, koska se näyttäisi kuitenkin negatiivista, joten päädyimme käyttämään Mifua klamydiatestissä. Se otettiin tänään ja tulokset tulevat tämän viikon aikana. Mikäli Mifunelta löytyy tarttuva bakteeri, se täytyy ensin hoitaa pois ennen kuin voimme tuoda Matsuin kotiin. Toivon kovasti, että mitään sellaista ei löytyisi ja Mifu olisi siltä osin terve. Eläinlääkäri tutki myös vaikkuiset korvat ja jatkuvasti vaivaavat anaalirauhaset ja molemmista löytyi mönjää, joten nyt kokeillaan niihin allergiadieettiä. Mifu syö jatkossa jonkin aikaa ainoastaan Royal Caninin Sensitivity Control -ruokaa, joka sisältää ankkaa ja riisiä. Mitään muita proteiininlähteitä ei saa antaa. Jos korva- ja peppuoireet alkavat hellittää tällä ruokavaliolla, niin proteiininlähteitä lisätään yksi kerrallaan ruokavalioon. Onneksi nirsoilijamme hyväksyi ruuan heti, joten eiköhän tästä selvitä. Myös HCM-sairauden hoitoon tarkoitettua betasalpaajalääkitystä tarkistettiin ja annostusta vähennettiin puoleen. Eläinlääkäri oli nimittäin sitä mieltä, että Mifunen pulssi oli vähän turhankin rauhallinen jännittävään näytteenottotilanteeseen nähden.

Maistuis varmaan sullekin.

Toivotaan, että näillä eväillä, lääkkeillä ja ohjeilla saadaan kisumirri taas voimaan paremmin ja lisäksi toinen kisumirri meille asumaan. Tänään lähti postissa myös kissavakuutuspaperi vakuutusyhtiöön siltä varalta, että huono tuurimme kissojen terveyden suhteen jatkuu. Matsui on toistaiseksi terve pikku vesseli, joten nyt on hyvä hetki vakuuttaa hänet tapaturmien ja akuuttien sairastumisten varalta. Niitä kun näyttää osuvan tähän perheeseen ihan yli kotitarpeen.

Myyräseikkailu

Sunnuntaiaamuna Mifu oli päättänyt kylvettää lelumyyränsä juomakupissa.

Mauri Myyrän sunnuntai alkoi kylmällä kylvyllä.

Nostin myyrän kuivumaan kylpyhuoneen lämpöpatterille, jossa se kökötti koko eilisen päivän. Kun heräsin aamulla ja menin kylpyhuoneeseen, Mifu tuli tapansa mukaan kanssani aamupesulle - siis katselemaan. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Mauri Myyrä on sellainen vikisevä myyrälelu, joka vingahtaa aina, kun sitä heilauttaa tai se putoaa lattialle. Mifu äkkäsi välittömästi myyränsä kylppärin patterilta ja nappasi sen yhdellä tassunheilautuksella alas lattialle. Ja silloin myyrä alkoi huutaa. Ja se huusi, ja huusi ja huusi eikä lopettanut, vaikka yritin puristaa sen sisällä olevaa kaiutinta, hakkasin sitä lattiaan, ja paiskasin pari kertaa päin seinää.  

Lopulta säikähdin, että vinkinä herättää asunnon toisen ihmiseläjän, jonka työpäivän alkuun oli vielä monta tuntia aikaa, joten piilotin myyränpenteleen syvälle pyykkikoriin, mikä vaimensikin ääntä ihan kohtalaisesti. Siellä se jatkoi vikinäänsä ja kissa yritti tohkeissaan kaivautua myyrän perässä likaisten t-paitojen ja lakanapyykin joukkoon. Myyräparka oli kai yllättävästä aamupesusta järkyttyneenä jotenkin seonnut eikä sitä tosiaan enää saanut hiljennettyä millään konstilla. Siinä sitten aamutuimaan itsekseni ihmettelin, että on tämäkin aikuisen ihmisen hommaa, kätkeä nyt vinkuvia leikkimyyriä pyykkikoriin seitsemältä maanantaiaamuna.

Hetken tuumittuani päätin lopulta kantaa huutavan myyrän parvekkeelle ja sulkea oven. Matkalla myyrä kuitenkin hiljeni. Ilmeisesti ulkoruokinnalla uhkaaminen sai sen pään lopulta selkenemään ja sain juoda aamukahvit rauhassa.

Tänä aamuna juomakupista löytyikin sitten hiiri.

Onneksi hiiressä ei ole elektronisia äänilaitteita. 

Trendikäs tuotepostaus

Useimmilla life style -bloggareilla on tapana tehdä tuotepostauksia, joten minäkin ajattelin olla sillä tavalla trendikäs ja kehua erästä hyväksi havaitsemaani tuotetta. Ja ei, näillä lukijamäärillä tämä ei todellakaan ole sponsoroitu kirjoitus, mutta jos joku haluaa maksaa, niin voin antaa tilinumeron. :P

Haluan nimittäin Mifunen puolesta kiittää kuvassa olevan leluhiiren valmistajaa/maahantuojaa. Näitä hiiriä on myyty isomman lelupaketin osana (2 kpl/paketti) ainakin S-ryhmän kaupoissa täällä Jyväskylässä. Meidän taloudessamme ensimmäisen ostamamme pakkauksen hiiret leikittiin loppuun (siis todellakin purtiin halki ja kappaleiksi) parissa kuukaudessa ja nyt löysin paikallisesta S-marketista uuden paketin, jonka ensimmäinen hiirilelu aiheutti välittömästi villin riehuntakohtauksen, kunnes onneton katosi jonnekin, minne lie, kirjahyllyn tai muun kalusteen alle. 

Mikään toinen rapiseva hiirilelu ei ikinä ole innostanut Mifua yhtä paljon, joten nämä hiiret ansaitsevat todella kiitoksen. En tiedä, mitä te siellä tehtaalla näihin laitatte, mutta kyllä toimii!

Nuo muut pakkauksessa olevat lelut eivät sen sijaan ole kiinnostaneet pätkän vertaa, joten jatkossa laittakaa niihin pusseihin pelkkiä hiiriä, kiitos.

Pakkauksen toinen hiiri oli pakko antaa heti leikkeihin.
Tämä kaveri on vielä koskematon.

Leluista puheen ollen: Mifunella on järjenvastainen taipumus kantaa kaikki suuhun mahtuva ennen pitkää juomakuppiin, josta on tullut kalastettua kaikennäköistä tavaraa sukista pullonkorkkeihin. Useimmiten juomakupista löytyy leluja, kuten tässä taannoin tämä äsken kehumani leluhiiri.

Haa! Sinne meni.

Ja siellä se on.

Viime aikoina vesikupista on toistuvasti löytynyt myös ovistoppari. Kerran heräsin yöllä siihen, että tiskipöydälle kuivumaan jätetty stoppari pudota kopsahti lattialle ja heti tämän jälkeen kuului paljon puhuva molskis. Aamulla kumikapula löytyi tutusta paikasta.

Kiitos, kissa.