Matsuin ensimmäinen viikko

Tänään tuli täyteen viikko siitä, kun haimme Matsuin meille, enkä voi uskoa, miten hyvin tutustuminen Mifunen kanssa on mennyt. Kissoista tuli kavereita kolmessa päivässä! Maanantaiaamuna molemmat odottivat heräämistäni istuen säleikköoven molemmin puolin - Matsui keittiössä, Mifune eteisen puolella. Päästin Matsuin pois keittiöstä pahaa aavistellen, mutta kaverukset olivat ilmeisesti tehneet rauhan siinä aamun tunteina tuijottaessaan toisiaan säleikön läpi, sillä sähinäkohtauksen sijaan ne vain nuuhkivat huolella toistensa hännänaluset ja ryhtyivät leikkimään kaikessa ystävyydessä.

Aikoinaan, kun Bronson tuli meille, tutustumisvaihetta kesti useita viikkoja, ja se oli kerrassaan sietämätöntä sekä kissoille että ihmisille. Bronson pelkäsi Mifua ja Mifu jahtasi Bronsonia. Nyt sama vaihe kesti vain pari päivää. Äkkiseltään osaan nimetä ainakin kolme seikkaa, jotka saattoivat vaikuttaa tutustumisen jouhevuuteen.

1. Feromonihaihdutin

Viime kerralla hankimme feromonihaihduttimen vasta pari viikkoa uuden pennun saapumisen jälkeen ja tutustuminen alkoi sujua heti paremmin. Nyt meillä oli haihdutin seinässä ensimmäisestä päivästä lähtien.

2. Luonne-ero

Bronson oli arkajalka ja hyvin pelokas kissa. Matsui on toista maata. Se piti puolensa alusta asti. Jo kolmantena päivänä näimme Matsuin jahtaavan Mifua. :)

3. Eristys ja hallittu tutustuminen

Säleikköovi oli todellinen ideaaliratkaisu kissojen erottamiseksi toisistaan. Molemmat saivat rauhan olla omissa oloissaan, mutta niillä oli kuitenkin jatkuvasti mahdollisuus nuuhkia toisiaan säleikön läpi ja olla katsekontaktissa toisiinsa, jos halusivat. Myös ruokkiminen säleikön lähellä saattoi vaikuttaa, sillä yleensähän neuvotaan tutustuttamaan kissat toisiinsa ruuan äärellä. 

Näin hienosti täällä siis menee! Mifunen eliminaatiodieetti ja antibioottikuuri jatkuvat edelleen. Seuraavassa postauksessa niistä tarkemmin. Ruokkiminen on ollut varsin hankalaa, kun on koko ajan vahdittava, että Mifune ei pääse syömään Matsuin ruokia (joita se tietenkin himoitsee, koska joutuu raukka syömään samaa ankeaa ruokaa joka päivä). Matsuilla ei näyttäisi olevan klamydian oireita, mutta vatsa hänellä on aivan kuralla. Olisiko muutto ja uudenlainen ruoka syynä? En tiedä. Olen syöttänyt molemmille ruuan mukana maitohappobakteerijauhetta ja Mifunella se näyttää pitävän vatsan kunnossa antibiootista huolimatta. Toivotaan, että Matsuinkin ruuansulatus alkaa pian normalisoitua.

"Hei, kamu!"

Kaikki valmiina vauvaan - ainakin melkein

Kotona taas ja Zooplussan pakettikin oli tullut, joten nyt meillä on ainakin noin suurin piirtein kaikki valmiina kissanpennun saapumiseen. Edelliskerrasta viisastuneena hankin jo valmiiksi Feliway-feromonihaihduttimen, joka toivottavasti helpottaa kissojen tutustumista toisiinsa. Lisäksi piti tietysti tilata penturuokaa. Vähän innostuin myös leluosastolla ja ostoskoriin päätyi muovinen leikkirata. Yritin houkutella Mifunea leikkimään sillä, mutta häntä ei kauheasti kiinnostanut. Toivottavasti Matsuita innostaa enemmän tai meni yhdeksän euroa ihan hukkaan.

Siinäpä ne. Mifun piti tietysti photobombata tämäkin kuva. :)

Eräs ikävämpi asia, joka pitää hoitaa kuntoon ennen pennun saapumista, on Mifunella mahdollisesti olevat silmätulehduspöpöt. Vaihtoehtoina ovat klamydia, herpes ja kaliki. Mifune on aikoinaan rokotettu sekä herpestä että kalikia vastaan, mutta toki tartunta on voinut tulla ennen rokotusta, koska hänellähän oli silmätulehdus ihan pienenä pentuna. Aikoinaan Bronson sairastui silmätulehdukseen heti meille tultuaan, vaikka luulimme, että Mifunen silmäsairaus oli saatu hoidettua. Nyt haluan varmistaa, ettei Matsui sairastu samaan tautiin ja joudu heti antibioottikuurille.

Herpes-testiä ei ole järkevää ottaa oireettomalta kissalta, koska se näyttäisi kuitenkin negatiivista, joten päädyimme käyttämään Mifua klamydiatestissä. Se otettiin tänään ja tulokset tulevat tämän viikon aikana. Mikäli Mifunelta löytyy tarttuva bakteeri, se täytyy ensin hoitaa pois ennen kuin voimme tuoda Matsuin kotiin. Toivon kovasti, että mitään sellaista ei löytyisi ja Mifu olisi siltä osin terve. Eläinlääkäri tutki myös vaikkuiset korvat ja jatkuvasti vaivaavat anaalirauhaset ja molemmista löytyi mönjää, joten nyt kokeillaan niihin allergiadieettiä. Mifu syö jatkossa jonkin aikaa ainoastaan Royal Caninin Sensitivity Control -ruokaa, joka sisältää ankkaa ja riisiä. Mitään muita proteiininlähteitä ei saa antaa. Jos korva- ja peppuoireet alkavat hellittää tällä ruokavaliolla, niin proteiininlähteitä lisätään yksi kerrallaan ruokavalioon. Onneksi nirsoilijamme hyväksyi ruuan heti, joten eiköhän tästä selvitä. Myös HCM-sairauden hoitoon tarkoitettua betasalpaajalääkitystä tarkistettiin ja annostusta vähennettiin puoleen. Eläinlääkäri oli nimittäin sitä mieltä, että Mifunen pulssi oli vähän turhankin rauhallinen jännittävään näytteenottotilanteeseen nähden.

Maistuis varmaan sullekin.

Toivotaan, että näillä eväillä, lääkkeillä ja ohjeilla saadaan kisumirri taas voimaan paremmin ja lisäksi toinen kisumirri meille asumaan. Tänään lähti postissa myös kissavakuutuspaperi vakuutusyhtiöön siltä varalta, että huono tuurimme kissojen terveyden suhteen jatkuu. Matsui on toistaiseksi terve pikku vesseli, joten nyt on hyvä hetki vakuuttaa hänet tapaturmien ja akuuttien sairastumisten varalta. Niitä kun näyttää osuvan tähän perheeseen ihan yli kotitarpeen.

Feromonia, kortisonia ja interferonia

Keittiön pöytä alkaa näyttää apteekin alelaarilta. Kissojen lääkkeille varattu pienehkö valkoinen kori on käynyt jo aikapäiviä sitten liian pieneksi kaverusten lääkearsenaalille, johon kuuluvat mm. Mifunen beetasalpaaja, Bronsonin kolmenlaiset vitamiinit (annetaan paranemisen tukemiseksi), kipulääkkeet, interferoniruiskut, hoitosalvat, desinfiointiaineet jne.

Bronson on nyt saanut interferonipistoshoitoa reilun viikon ja vointinsa on paljon parempi kuin ennen hoidon aloittamista. Kissa on pirteämpi, ei nuku enää ihan koko ajan, pyytää päästä ulkoilemaan parvekkeelle ja jahtailee laiskasti jopa sulkalelua. Eräänä päivänä yllätin Bronsun hyppimästä puolen metrin korkuisia loikkia kärpäsen perässä, joten sanoisin, että terveemmältä vaikuttaa. :) Jatkossa pistoksia annetaan kerran viikossa, mikä on mukavaa, koska en suuremmin välitä pistämisestä ja totta puhuen jouduimme yhtenä päivänä käyttämään kisua eläinlääkäriasemalla pistettävänä, koska se ei kertakaikkiaan pysynyt paikoillaan ja oli aivan paniikissa. Ymmärrän hyvin. En itsekään antaisi tällaisen tohelon pistää itseäni.

Herra Bronson on hankala potilas.

Bronsonin pari viikkoa sitten saama kortisonipistos lisäsi valtavasti ruokahalua ja kissa söi taukoamatta, mutta nyt kortisonitaso on laskenut eikä ruoka ole enää oikein maistunut pariin päivään. Eläinlääkärin ohjeistamana aloitamme tänään kortisonihoidon suun kautta: yksi tabletti aamuin illoin. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole, sillä Bronson vihaa tabletinantoa. Siis todella VIHAA. Se pelkää lääkkeitä niin paljon, että kavahtaa jopa lääkkeen hajua ruuan joukossa ja pakenee ruokakuppia. Tästä syystä emme koskaan onnistuneet antamaan hänelle edes matolääkettä. Bronson raapii ja kiemurtelee pakokauhun vallassa itsensä vapaaksi vaikka mistä vilteistä ja pyyhkeistä, joihin sitä on yritetty kääriä. Parasta tietenkin olisi, jos kissaa ei tarvitsisi pakottaa ja alistaa kovin voimallisesti, mutta pahoin pelkään, että tästä tulee vielä monta ihminen vs. kissa -ottelua ennen kuin kortisonikuuri loppuu. Ja pahinta on, että se ei lopu aivan lähiaikoina, vaan annosta vähennetään viikko kerrallaan yhteensä seitsemän viikon ajan, jonka jälkeen kissa tulee saamaan kortisonia puoli tablettia joka toinen päivä toistaiseksi. Voi elämä!

Tilanne vaati järeitä aseita, joten suuntasin tänään lähimpään eläinkauppaan ja ostin täyttöpullon Feliway-feromonihaihduttimeen sekä samaa ainetta suihkepullossa. Suunnitelmana on kuorruttaa kaikki paikat (myös lääkettä antavat ihmiset) ihanalla feromonipilvellä, jotta pahin lääkekammo mahdollisesti unohtuisi kissan mielestä.

Näistä saadaan hyvä pössis!

Feromonihaihduttimesta oli kovasti apua aikoinaan, kun Bronson tuli taloon arkana kissanpoikana ja Mifune jahtasi sitä ympäri asuntoa yötä päivää. Jospa se auttaisi nytkin ja rauhoittaisi tilannetta sen verran, että pahin lääkepaniikki saataisiin hallintaan. Lisäksi toivon, että leikkikaverinsa sairasteluun turhautunut Mifune rauhoittuisi feromonihuurujen avulla hieman, koska viime päivät olen saanut kuunnella ihan hirveää mouruamista ja kitinää, joka johtuu yksinkertaisesti siitä, että Mifulla on tylsää. Sairastelu on tehnyt Bronsonista entistäkin pelokkaamman ja se suhtautuu Mifunen painiyrityksiin pakenemalla ja kiljumalla kauhusta. Feliway, Feliway, tuo rauha kotiimme!

PS. Lopuksi jotain söpöä. Puspus. <3