Maaliskuuta, kissaväki

Se on jo maaliskuu ja sen kyllä huomaa. Tällä viikolla on ollut kissamainen herätys joka aamu jo noin kuuden hujakoilla, vaikka kello soi meidän taloudessa arkisin aikaisintaan 7.30 (ja sekin on näin aamu-uniselle ihmiselle järkyttävän aikaisin). Myönnän, että Kattilassa on ollut viime kuukausina kovin hiljaista. Syynä on Kattilan emännän itselleen järjestämä ylikireä aikataulu, johon ei ole juuri vapaa-aikaa mahtunut. Nyt onneksi hieman helpottaa.

Mitä siis kuuluu? No, joululoman viimeisenä päivänä Matsui tuli ensimmäiseen kiimaansa. En heti edes tajunnut, mistä on kyse, mutta lopulta merkit olivat niin selvät, että tyhmempikin ymmärsi, että kiimahan se. Kotiin päästyämme varasin heti leikkausajan, koska arvostan suuresti yöuniani ja niistähän ei kiimaisen kissan omistajalla juurikaan ole mahdollisuus nauttia. Matsui leikattiin loppiaisen jälkeen ja kaikki meni tosi hyvin. Jyväskylän Animagissa on osaava ja mukava henkilökunta ja leikkaushaavaan annettiin ultraäänihoitoa, jonka avulla haava paranee nopeammin.

Matsuilla oli leikkauksen jälkeen tyylikäs potkupuku.
Asussaan se näytti erehdyttävästi kurkulta.

Muuten meillä on ollut ihan perusmeininki:

Kissat ovat nykyään myös tarkkoja tyylistään:

Black on black.

"I'm a lady!"

Että sellaista. Pian tuleekin pääsiäinen ja katit pääsevät taas maistamaan rairuohoa. Matsuilla on yksivuotissynttärit 28.3. ja Mifunella kolmevuotissynttärit pian sen jälkeen 6.4. Juhlahumua tiedossa!

Myyräseikkailu

Sunnuntaiaamuna Mifu oli päättänyt kylvettää lelumyyränsä juomakupissa.

Mauri Myyrän sunnuntai alkoi kylmällä kylvyllä.

Nostin myyrän kuivumaan kylpyhuoneen lämpöpatterille, jossa se kökötti koko eilisen päivän. Kun heräsin aamulla ja menin kylpyhuoneeseen, Mifu tuli tapansa mukaan kanssani aamupesulle - siis katselemaan. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Mauri Myyrä on sellainen vikisevä myyrälelu, joka vingahtaa aina, kun sitä heilauttaa tai se putoaa lattialle. Mifu äkkäsi välittömästi myyränsä kylppärin patterilta ja nappasi sen yhdellä tassunheilautuksella alas lattialle. Ja silloin myyrä alkoi huutaa. Ja se huusi, ja huusi ja huusi eikä lopettanut, vaikka yritin puristaa sen sisällä olevaa kaiutinta, hakkasin sitä lattiaan, ja paiskasin pari kertaa päin seinää.  

Lopulta säikähdin, että vinkinä herättää asunnon toisen ihmiseläjän, jonka työpäivän alkuun oli vielä monta tuntia aikaa, joten piilotin myyränpenteleen syvälle pyykkikoriin, mikä vaimensikin ääntä ihan kohtalaisesti. Siellä se jatkoi vikinäänsä ja kissa yritti tohkeissaan kaivautua myyrän perässä likaisten t-paitojen ja lakanapyykin joukkoon. Myyräparka oli kai yllättävästä aamupesusta järkyttyneenä jotenkin seonnut eikä sitä tosiaan enää saanut hiljennettyä millään konstilla. Siinä sitten aamutuimaan itsekseni ihmettelin, että on tämäkin aikuisen ihmisen hommaa, kätkeä nyt vinkuvia leikkimyyriä pyykkikoriin seitsemältä maanantaiaamuna.

Hetken tuumittuani päätin lopulta kantaa huutavan myyrän parvekkeelle ja sulkea oven. Matkalla myyrä kuitenkin hiljeni. Ilmeisesti ulkoruokinnalla uhkaaminen sai sen pään lopulta selkenemään ja sain juoda aamukahvit rauhassa.

Tänä aamuna juomakupista löytyikin sitten hiiri.

Onneksi hiiressä ei ole elektronisia äänilaitteita. 

Juomakuppilöytö

Alankin keräilemään ( huom! tämä ei ole enää nykyään väärin kirjoitettu) tänne blogiin näitä kissan juomakupista löytyneitä tavaroita. Niitähän on jos jonkinlaisia.

Tänään epeli kantoi kippoonsa pöydälle unohtuneen pussinsulkijan ja jäi tyytyväisenä katselemaan sen lillumista vedessä.

Minä se olin.

Siellä lepää.

Trendikäs tuotepostaus

Useimmilla life style -bloggareilla on tapana tehdä tuotepostauksia, joten minäkin ajattelin olla sillä tavalla trendikäs ja kehua erästä hyväksi havaitsemaani tuotetta. Ja ei, näillä lukijamäärillä tämä ei todellakaan ole sponsoroitu kirjoitus, mutta jos joku haluaa maksaa, niin voin antaa tilinumeron. :P

Haluan nimittäin Mifunen puolesta kiittää kuvassa olevan leluhiiren valmistajaa/maahantuojaa. Näitä hiiriä on myyty isomman lelupaketin osana (2 kpl/paketti) ainakin S-ryhmän kaupoissa täällä Jyväskylässä. Meidän taloudessamme ensimmäisen ostamamme pakkauksen hiiret leikittiin loppuun (siis todellakin purtiin halki ja kappaleiksi) parissa kuukaudessa ja nyt löysin paikallisesta S-marketista uuden paketin, jonka ensimmäinen hiirilelu aiheutti välittömästi villin riehuntakohtauksen, kunnes onneton katosi jonnekin, minne lie, kirjahyllyn tai muun kalusteen alle. 

Mikään toinen rapiseva hiirilelu ei ikinä ole innostanut Mifua yhtä paljon, joten nämä hiiret ansaitsevat todella kiitoksen. En tiedä, mitä te siellä tehtaalla näihin laitatte, mutta kyllä toimii!

Nuo muut pakkauksessa olevat lelut eivät sen sijaan ole kiinnostaneet pätkän vertaa, joten jatkossa laittakaa niihin pusseihin pelkkiä hiiriä, kiitos.

Pakkauksen toinen hiiri oli pakko antaa heti leikkeihin.
Tämä kaveri on vielä koskematon.

Leluista puheen ollen: Mifunella on järjenvastainen taipumus kantaa kaikki suuhun mahtuva ennen pitkää juomakuppiin, josta on tullut kalastettua kaikennäköistä tavaraa sukista pullonkorkkeihin. Useimmiten juomakupista löytyy leluja, kuten tässä taannoin tämä äsken kehumani leluhiiri.

Haa! Sinne meni.

Ja siellä se on.

Viime aikoina vesikupista on toistuvasti löytynyt myös ovistoppari. Kerran heräsin yöllä siihen, että tiskipöydälle kuivumaan jätetty stoppari pudota kopsahti lattialle ja heti tämän jälkeen kuului paljon puhuva molskis. Aamulla kumikapula löytyi tutusta paikasta.

Kiitos, kissa.