Bronsonin syntymäpäivä

Hei, Olen Bronson ja täytän tänään 1 vuotta. En olisi tiennyt tästä asiasta mitään elleivät ihmiseni olisi toitottaneet sitä aamusta saakka ja toinen heistä taisi laittaa kuvani myös Facebookiin saadakseen huomiota muilta ihmisiltä. Heillä on nolo tapa intoilla asioista, jotka eivät ole meistä kissoista millään tavalla huomion arvoisia. Ihmisilläni on myös taipumus käyttää hyväkseen kaikki tekosyyt syödä kakkua. Minä puolestani inhoan kakkua. 

Kerron nyt teille, mitä kaikkea minut on pakotettu tänään tekemään ns. "syntymäpäiväni kunniaksi".

Aluksi tänne kotiimme tuli joku tutulta tuoksuva ihminen, joka toi minulle syntymäpäivälahjaksi itse tehtyjä tupsupalloja. Ne oli pakattu aika hauskaan rapisevaan muoviin ja paketissa oli ihan hupaisat hohtavat nauhat, joita tutkin jonkin aikaa, mutta en viitsinyt ryhtyä leikkimään niillä, koska tämä vieraileva ihminen oli suvainnut tulla kotiimme juuri parhaaseen päiväuniaikaan.

Tässä tarkastelen syntymäpäivälahjaani.

Ottoveljeni Mifune oli kiinnostuneempi leluista kuin minä,
mutta hän onkin melko lapsellinen.

Ihmisten mielestä oli kovin hupaisaa pukea minut lahjanaruun.
Minusta se oli typerää.

Ihmeteltyämme aikamme uusia lelupalloja ja ihmisten keskusteltua epäkunnioittavasti terveydentilastani aivan kuin en olisi ollut lainkaan paikalla, siirryimme keittiöön. Ihmiseni olivat laittaneet pöydälle oudonhajuisia kakkuja ja keittäneet mustaa, pahanhajuista nestettä, jota he tapaavat juoda. Minulle sen sijaan oli varattu oma kakku! Ja minähän sanoin, että vihaan kakkua.

Tässä kakkuni. Siinä ei ole kermavaahtoa, koska söin veljeni 

Mifunen syntymäpäivänä huhtikuussa kermavaahtoa ja sain siitä ripulin. 

Sen jälkeen ihmiset eivät ole antaneet minulle maitotaloustuotteita. 

Minulle tehty kakku oli itse asiassa aivan tavallinen kissanruokapaté, jonka ihmiset olivat koristelleet kissanminttunapeilla. Ne eivät kuitenkaan olleet lempikissanminttunappejani, joten kieltäydyin koskemasta kakkuun. Mistä sitä tietää, missä nuo tuollaiset oudot, uudet kissanminttunapit oikein ovat olleet, eikö totta? Lisäksi ihmisteni pitäisi tietää, että inhoan markettiruokaa!

Mifune, tuo juntti, oli tietysti heti maistelemassa minun kakkuani.
No, hänelle markettiruoka sopiikin paremmin.

Ihmiset vaikuttivat hieman pettyneiltä, koska en suostunut syömään kakkuani, mutta itsepähän olivat laittaneet siihen vääränmerkkisiä kissanminttunappeja ja markettiruokaa. Päätin vetäytyä olohuoneeseen jatkamaan päiväuniani ja ihmiset pääsivät nauttimaan oudoista ihmiskakuistaan, joiden syömistä en oikeastaan pysty ymmärtämään. Mutta sehän heidän perimmäinen tarkoituksensa olikin - saada tekosyy syödä kakkua ja juoda sitä mustaa nestettä, joka haisee pahalta. 

Vihdoinkin lepoa ja rauhaa!