Hyvää joulua.
Tiedän. Joulu meni jo. Mutta ainahan voi toivottaa jälkikäteen. Kulunut syksy on ollut harvinaisen kiireinen enkä ole jaksanut pitkien koulu- ja työpäivien jälkeen edes ajatella blogin kirjoittamista, joten Kattilasta kajahtaa on pitänyt suosiolla taukoa muutaman kuukauden.
Tänä aikana Matsui on kasvanut hurjasti ja hänestä on tullut oikein sorja kissaneito, jonka ruokahalu on pohjaton ja energiaa riittäisi vaikka pienehkön haja-asutusalueen lämmitykseen. Mifune on voinut paksusti kuten ennenkin. Sydänsairaus ei ole oireillut ja molempia alkusyksystä vaivanneet vatsavaivat saatiin lopulta taltutettua antibioottikuurilla. Kysymyksessä oli kuin olikin giardia-tartunta, jonka Matsui lienee saanut emoltaan.
Olemme olleet kissojen kanssa noin viikon verran joululomailemassa Pohjois-Suomessa. Täällä on hurjasti lunta ja pakkastakin melkein kolmekymmentä astetta. Matkustimme maanantaina bussilla halki Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Kainuun. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia.
Kommellukset alkoivat jo alkumatkasta, kun Mifunelta pääsi hätäkakka kissojen yhteiseen kantokoppaan. En aluksi meinannut uskoa tätä todeksi. Mifune, vanha konkari, joka on ollut reissussa monet monituiset kerrat! Matsuille matka oli ensimmäinen, joten häneltä olisin voinut odottaakin jotain tällaista. Ei auttanut kuin nostaa Mifune pois kantokopasta. Onneksi se ei lähtenyt juoksemaan ympäri bussia, vaan jäi kaikessa rauhassa katselemaan maisemia viereiselle penkille. Matsuin nappasin kainaloon, kun sen toimista ei aina voi mennä takuuseen. Onni onnettomuudessa, että olin laittanut kopan pohjalle kaksi pehmustetta, joista päällimmäinen oli imukykyinen froteepyyhe. Käärin tuotoksen pyyhkeeseen ja heitin seuraavalla pysähdyspaikalla paikalliseen roskikseen. Loppumatkasta Mifune sitten vielä katsoi tarpeelliseksi pissiä siihen toiseen pehmusteeseen. Oi, mikä matka!
Koska liikumme julkisilla, tilasin Mifunen allergiaruoan ja läjän märkäruokia nettikaupasta kotiinkuljetuksena tänne perille jo edellisellä viikolla. Jotenkin onnistuin kuitenkin arvioimaan märkäruokien tarpeen väärin ja eilen piti sitten lähteä hakemaan täydennystä Kuusamon Mustista ja Mirristä. Joulunpyhinä kauppojen aukeamista odotellessamme erehdyin hätäpäissäni antamaan kissoille viime kesältä jäänyttä Pirkan tonnikalaa (sitä kissoille tarkoitettua) ja kuinka ollakaan, Mifunelle ilmestyi heti korviin ihottumaa. Se on siis todellakin allerginen kalalle. No, nyt ei sitten tarjoilla sitä enää edes pahimmassa nälänhädässä.
Matsuilla puolestaan on ollut juhlat. Se on närpsinyt kaikkia mahdollisia jouluruokia esille unohtuneista kupeista ja kulhoista. Lisäksi ahmatti on syönyt varmaan puoli kiloa broilerisuikaleita, jotka ovat sen suurta herkkua. Epäilen, että se on maistanut kaikkea porsaanpaistista kermavaahtoon ja todettakoon, että tänään se lysti loppuu, koska kaverilla meni tästä riemusta vatsa sekaisin. Tänään vain vatsaystävällistä kissanruokaa eikä yhtään herkkupalaa. Huomenna pitäisi nimittäin lähteä paluumatkalle ja ripulihan tästä vielä puuttuisikin.
Tiedän. Joulu meni jo. Mutta ainahan voi toivottaa jälkikäteen. Kulunut syksy on ollut harvinaisen kiireinen enkä ole jaksanut pitkien koulu- ja työpäivien jälkeen edes ajatella blogin kirjoittamista, joten Kattilasta kajahtaa on pitänyt suosiolla taukoa muutaman kuukauden.
Tänä aikana Matsui on kasvanut hurjasti ja hänestä on tullut oikein sorja kissaneito, jonka ruokahalu on pohjaton ja energiaa riittäisi vaikka pienehkön haja-asutusalueen lämmitykseen. Mifune on voinut paksusti kuten ennenkin. Sydänsairaus ei ole oireillut ja molempia alkusyksystä vaivanneet vatsavaivat saatiin lopulta taltutettua antibioottikuurilla. Kysymyksessä oli kuin olikin giardia-tartunta, jonka Matsui lienee saanut emoltaan.
Olemme olleet kissojen kanssa noin viikon verran joululomailemassa Pohjois-Suomessa. Täällä on hurjasti lunta ja pakkastakin melkein kolmekymmentä astetta. Matkustimme maanantaina bussilla halki Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Kainuun. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia.
Kommellukset alkoivat jo alkumatkasta, kun Mifunelta pääsi hätäkakka kissojen yhteiseen kantokoppaan. En aluksi meinannut uskoa tätä todeksi. Mifune, vanha konkari, joka on ollut reissussa monet monituiset kerrat! Matsuille matka oli ensimmäinen, joten häneltä olisin voinut odottaakin jotain tällaista. Ei auttanut kuin nostaa Mifune pois kantokopasta. Onneksi se ei lähtenyt juoksemaan ympäri bussia, vaan jäi kaikessa rauhassa katselemaan maisemia viereiselle penkille. Matsuin nappasin kainaloon, kun sen toimista ei aina voi mennä takuuseen. Onni onnettomuudessa, että olin laittanut kopan pohjalle kaksi pehmustetta, joista päällimmäinen oli imukykyinen froteepyyhe. Käärin tuotoksen pyyhkeeseen ja heitin seuraavalla pysähdyspaikalla paikalliseen roskikseen. Loppumatkasta Mifune sitten vielä katsoi tarpeelliseksi pissiä siihen toiseen pehmusteeseen. Oi, mikä matka!
 |
| Mifune ja talvinen maisema. Ulos emme ole uskaltaneet. Siellä on kylmä. |
Koska liikumme julkisilla, tilasin Mifunen allergiaruoan ja läjän märkäruokia nettikaupasta kotiinkuljetuksena tänne perille jo edellisellä viikolla. Jotenkin onnistuin kuitenkin arvioimaan märkäruokien tarpeen väärin ja eilen piti sitten lähteä hakemaan täydennystä Kuusamon Mustista ja Mirristä. Joulunpyhinä kauppojen aukeamista odotellessamme erehdyin hätäpäissäni antamaan kissoille viime kesältä jäänyttä Pirkan tonnikalaa (sitä kissoille tarkoitettua) ja kuinka ollakaan, Mifunelle ilmestyi heti korviin ihottumaa. Se on siis todellakin allerginen kalalle. No, nyt ei sitten tarjoilla sitä enää edes pahimmassa nälänhädässä.
Matsuilla puolestaan on ollut juhlat. Se on närpsinyt kaikkia mahdollisia jouluruokia esille unohtuneista kupeista ja kulhoista. Lisäksi ahmatti on syönyt varmaan puoli kiloa broilerisuikaleita, jotka ovat sen suurta herkkua. Epäilen, että se on maistanut kaikkea porsaanpaistista kermavaahtoon ja todettakoon, että tänään se lysti loppuu, koska kaverilla meni tästä riemusta vatsa sekaisin. Tänään vain vatsaystävällistä kissanruokaa eikä yhtään herkkupalaa. Huomenna pitäisi nimittäin lähteä paluumatkalle ja ripulihan tästä vielä puuttuisikin.
 |
| Mitä? Minäkö? En ole maistanut joulukukkaa. (Huomatkaa siitepölytahra nenänpielessä.) |
