Vauvauutisia!

Uutisia, uutisia! Kattilaan tulee kesäkuun loppupuolella uusi katti.

Kävin tänään katsomassa yhdeksän viikon ikäisiä kissavauvoja ja tässä hieman kuvamateriaalia uudesta tulokkaasta sisaruksineen. Uuden perjeenjäsenemme nimeksi tulee Matsui ja hän on väriltään pikimusta. Karvapeite vaikuttaa hieman lyhyttä maatiaiskarvaa pidemmältä, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti angora-karvalta. Katsotaan, miten se siitä lähtee kasvamaan ja tuleeko turkista lyhyt, pitkä vai jotain siltä väliltä.

On muuten todella vaikeaa määrittää mustan kissanpennun sukupuolta. Pentujen omistaja ei ollut saanut siitä vieläkään selkoa ja yhdessä yritimme tiirailla kaverin hännänalusia, mutta ihan varma en ole, että näinkö todella pienet kassit vaiko enkö. Ihan sama. Kyllä se sukupuoli viimeistään luovutusikään mennessä selviää ja otamme nassikan, olipa hän sitten tyttö, poika tai intersukupuolinen.

Matsuilla on kaksi tabby-kuvioista sisarusta, sisko ja veli. Heilläkin on jo tuleva koti valmiina odottamassa. Matsui on muuten Bronsonin emon sisaren pentu, joten ihmiskielellä häntä voinee tituleerata Bronsonin serkuksi.

Hei, olen Matsui, pikkuinen maatiaiskissa.

Isona minusta tulee hurrrrja pantteli.

Sisarukseni ovat harmaaraidallisia.

Tällä videolla telmimme tuolissa:

Lintujen kosto

Huomasin, että joku linnunpentele oli yrittänyt täräyttää Mifua hajuammuksella. Ymmärrän kyllä. Kaiken sen jälkeen, mitä kissojen heimo on aikojen saatossa tehnyt linnuille. Mifun onneksi välissä oli parvekelasi. Parvekelasi, jonka minä joudun pesemään.

Huokaus.

Haittaa vähän näkyvyyttä.

Mifune 2 vuotta!

Mifulla oli tänään kaksivuotissynttärit. Päivä alkoi isännän äidin lähettämän syntymäpäivälahjan avaamisella. Tälläkin kertaa sellofaani ja naru olivat hauskempia kuin lahjan varsinainen sisältö: lankapallo. Otimme myös virallisen syntymäpäiväpotretin, jossa Mifulla on lahjanauha rusettina kaulassa.

Enkös olekin hienona? Kuvassa myös lahjapallo.

Mifulle tehtiin tietysti myös kakku. Siinä oli pohjalla Almo Naturen tonnikalaa ja päällä laktoositonta kermavaahtoa ja kissanminttunamuja. Kakku ei herättänyt suurta innostusta, mutta kyllä kissa sitä vähän lopulta suostui maistamaan.

Tässä kakku. Huomatkaa kissankarva, joka sojottaa keskellä kakkua.
Meillä kaikessa ruuassa on kissankarvoja. Tiedoksi kyläilijöille.

Muuten päivämme on ollut varsin tavanomainen. Mifune on enimmäkseen nukkunut viltin alla ja käynyt välillä parvekkeella stalkkaamassa lenkkeilijöitä. Perusmenoa.

Miltä kissani luulee näyttävänsä?

Tämän kuvan inspiroimana:

Miltä kissani luulee näyttävänsä?

Tältä.

Miltä hän todellisuudessa näyttää?

Tältä. :D

Voi toista. <3

Ihana kevät!

Mahtava auringonpaiste! Otin tänään aamulla kuvaa ikkunalaudalla itävistä yrteistä ja kasviksista, kun Mifu päätti poseerata minikasvihuoneen lasin läpi. Tästä se lähtee - kevät!

Hyvä vinkki kissan lääkintään

Mifune säikähti toissapäivänä ulkoilulenkillä naapuritalon mummoa ja juoksi päin betoniseinää satuttaen kaikki tassunsa ja vähän myös nenänpäätään. Lopputuloksena oli eläinlääkärireissu, antibioottikuuri ja kipulääkitys siihen saakka, kunnes tassut eivät näytä enää vaivaavan. Antibioottia ja kipulääkettä annetaan aamuin illoin ja lisäksihän Mifunella on myös beetasalpaajalääkitys kroonisen sydänsairauden hoitoon, joten taas päästään lääkitsemään kisua oikein urakalla. Ihanaa (not).

Kaikki kissanomistajat tietävät, miten äärettömän viheliäistä hommaa kissojen lääkitseminen on. Onneksi meillä on sattunut ihan uskomaton tuuri ja Mifune suhtautuu lääkkeen ottamiseen kuin se olisi jokin mukava yhteinen harrastus, joten en voi valittaa. Edesmenneen pikku-Bronsonin kanssa jokainen lääkkeenantokerta oli hirveää taistelua.

Koska molemmilla kissoilla on ollut sairauksia enemmän kuin olisi kohtuullista, niin olen tullut testanneeksi monia erilaisia lääkitsemistekniikoita ja ajattelin jakaa parhaaksi havaitsemani tavan antaa monta lääkettä - ja varsinkin pahanmakuisia lääkkeitä - kerralla. Sain tämän vinkin Facebook-ryhmässä eräältä henkilöltä, jonka nimeä en nyt tässä käy mainitsemaan, mutta olen vinkistä edelleen hyvin kiitollinen!

Homman juju on läpinäkyvä gelatiinikapseli, joita voi ostaa esimerkiksi netistä tai kysellä apteekista. Kannattaa valita kaikkein pienin koko ja sitäkin voi vielä leikata lyhyemmäksi saksilla, jos kyseessä on pentukissa tai muuten hankala tapaus. Kapseliin voi ahtaa niin monta erilaista lääkettä kuin siihen saa mahtumaan, kunhan pitää huolen siitä, että lääkkeet sopivat annettaviksi yhtä aikaa. Esimerkiksi Mifunelle annoin kapselissa pahanmakuiseksi tietämäni Tramalin (kipulääke) ja antibiootin yhdellä nielaisulla. Kapseli takertuu helposti kitalakeen, joten sitä kannattaa kostuttaa vaikka vedellä tai liukastaa jollakin rasvalla. Itse olen käyttänyt vehnänalkioöljyä, jota ostin aikoinaan Bronsonin FIPin tukihoitoa varten. Vehnänalkiöljyä voi antaa kissalle ja kissat (ainakin Mifu ja Bronsu) pitävät sen mausta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki öljyt eivät sovi kissoille, joten suosittelen turvallisimmaksi vaihtoehdoksi ihan tavallista voita. Se ei ainakaan ole myrkyllistä. :)

Mifun aamu-combo: neljä tippaa Tramalia, puolitoista
antibioottitablettia ja 1/4 beetasalpaaja. Kuvassa myös
tyhjä gelatiinikapseli, johon lääkkeet laitetaan.

Tramal, antibiootti ja beetasalpaaja samassa kapselissa.

Tällä kapselikonstilla sain aikoinaan annettua myös vastahakoiselle Bronsonille useita eri lääkkeitä samanaikaisesti ja vehnänalkioöljy liukastaa kapselin niin liukkaaksi, että kissa ei oikeastaan edes ehdi huomata koko asiaa, kun lääkkeet ovat jo mahassa. Perään hieman vettä ruiskulla, niin avot! Tosin Bronson pelkäsi ruiskujakin, mutta se on taas eri tarina se...

Lopuksi pari kuukautta sitten kuvaamamme video, jonka oli tarkoitus esitellä, kuinka valtavan kiltisti Mifune osaa ottaa beetasalpaajalääkkeen aamuin-illoin. No, tietysti juuri kuvaushetkellä hän päätti ryhtyä hankalaksi ja alkoi huitoa minua tassullaan. :D Verrattuna vimmaisesti riehuneeseen Bronsoniin, Mifu on kyllä tässäkin kuin pieni (karvainen) enkeli.

Huom. Gelatiinikapselilinkki vaihdettu 18.8.2014.

Myyräseikkailu

Sunnuntaiaamuna Mifu oli päättänyt kylvettää lelumyyränsä juomakupissa.

Mauri Myyrän sunnuntai alkoi kylmällä kylvyllä.

Nostin myyrän kuivumaan kylpyhuoneen lämpöpatterille, jossa se kökötti koko eilisen päivän. Kun heräsin aamulla ja menin kylpyhuoneeseen, Mifu tuli tapansa mukaan kanssani aamupesulle - siis katselemaan. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Mauri Myyrä on sellainen vikisevä myyrälelu, joka vingahtaa aina, kun sitä heilauttaa tai se putoaa lattialle. Mifu äkkäsi välittömästi myyränsä kylppärin patterilta ja nappasi sen yhdellä tassunheilautuksella alas lattialle. Ja silloin myyrä alkoi huutaa. Ja se huusi, ja huusi ja huusi eikä lopettanut, vaikka yritin puristaa sen sisällä olevaa kaiutinta, hakkasin sitä lattiaan, ja paiskasin pari kertaa päin seinää.  

Lopulta säikähdin, että vinkinä herättää asunnon toisen ihmiseläjän, jonka työpäivän alkuun oli vielä monta tuntia aikaa, joten piilotin myyränpenteleen syvälle pyykkikoriin, mikä vaimensikin ääntä ihan kohtalaisesti. Siellä se jatkoi vikinäänsä ja kissa yritti tohkeissaan kaivautua myyrän perässä likaisten t-paitojen ja lakanapyykin joukkoon. Myyräparka oli kai yllättävästä aamupesusta järkyttyneenä jotenkin seonnut eikä sitä tosiaan enää saanut hiljennettyä millään konstilla. Siinä sitten aamutuimaan itsekseni ihmettelin, että on tämäkin aikuisen ihmisen hommaa, kätkeä nyt vinkuvia leikkimyyriä pyykkikoriin seitsemältä maanantaiaamuna.

Hetken tuumittuani päätin lopulta kantaa huutavan myyrän parvekkeelle ja sulkea oven. Matkalla myyrä kuitenkin hiljeni. Ilmeisesti ulkoruokinnalla uhkaaminen sai sen pään lopulta selkenemään ja sain juoda aamukahvit rauhassa.

Tänä aamuna juomakupista löytyikin sitten hiiri.

Onneksi hiiressä ei ole elektronisia äänilaitteita.