Bronson tuli kotiin

Huomaan, että en ole juurikaan jaksanut kirjoitella blogiin Bronsonin kuoleman jälkeen. Perustin tämän blogin siksi, että kahden kissapojan edesottamusten seuraaminen oli vain niin loputtoman hupaisaa, että halusin jakaa sen huvin kaikkien kanssa. Nyt kissapoikia on enää yksi ja on vaikeaa olla ajattelematta, että joku puuttuu.

Tänään meille tuotiin Bronsonin tuhkat pikkuisessa pahviuurnassa. Bronsu tuhkattiin Pieneläintuhkaamo Usvassa Lievestuoreella - lyhyen matkan päässä syntymäpaikastaan. Huomasin tämän hämmentävän yhteensattuman tänään, kun tarkistin tuhkaamon osoitetta netistä. Universumi on outo paikka. :)

Mifune ei taida ymmärtää, mikä laatikko siinä oikein on.

Mifune ei ole surrut pikkuveljensä poismenoa kovin näkyvästi. Se on hieman läheisriippuvaisempi kuin aikaisemmin ja käpertyy usein sohvalla kylkeäni vasten. Asia, jota se ei ole tehnyt sitten pentuaikojen. Ensimmäisenä iltana, kun Bronson ei enää tullut takaisin eläinlääkäriasemalta, Mifune etsi kaveriaan vähän aikaa, mutta rahoittui sitten nopeasti. Luulen, että Bronson oli viimeisinä viikkoinaan jo niin poissaoleva, että Mifune ehti tottua leikkimään yksikseen. Kissan mielenliikkeet ovat kuitenkin meille ihmisille aikamoinen arvoitus, joten mistäpä minä varmaksi tiedän, kuinka paljon Mifu kaipaa tai on kaipaamatta leikkikaveriaan. 

Mifune taitaa itse asiassa nauttia olostaan huomion ainoana keskipisteenä ja ottaa kaiken irti pakkasilmojen myötä käynnistyneestä lattialämmityksestä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy. 

Lattialämmitys on kissan paras ystävä.

Lopuksi vielä suloinen kuva nukkuvasta Bronsonista elokuulta vähän sairastumisen jälkeen. 

Lisää kuvia kissoista löytyy muuten Instagramista osoitteesta: http://instagram.com/kattiakanssa