Takapakkia vauvauutisiin

Oi ja voi! Mifunen klamydiatestin tulos saatiin tänään ja se on tietysti positiivinen. Kuinkas muuten! Enpä muista, että mikään testi olisi koskaan ollut tällä kissalla negatiivinen. Jos jotain epäillään, niin aina se löytyy. Tämä on tätä Kattilan tuuria tämä.

No, älkäämme vaipuko synkkyyteen. Mifune aloittaa huomenna 30 päivän antibioottikuurin, joka toivottavasti tekee klamydiabakteerista lopullisesti selvää. Matsuita emme voi hakea kotiin kuin aikaisintaan parin viikon kuluttua, jos Mifunen oireet ovat kadonneet siihen menessä. Matsui on nyt 12 viikkoa vanha, eli juuri luovutusikäinen, mutta meidän täytyy malttaa mielemme ja odottaa, että Mifune on ihan terve ennen kuin pikkuinen tulee kotiin. Harmillista, mutta parempi olla varovainen. Klamydiaan pureva antibiootti on nimittäin sellainen, jota ei voi antaa kasvuiässä olevalle kissanpennulle. On siis hyvin tärkeää, että Matsui ei saa tartuntaa.

Mifunen ankkadieetti on puolestaan osoittautunut hankalaksi toteuttaa käytännössä. Mistään ei saa märkäruokaa, jossa ei olisi muuta kuin ankkaa. Kiersin tänään monta eläinkauppaa ja barf-ruokaa myyvän erikoisliikkeen, mutta ankkaa ei ole. Mifunen on siis pärjättävä pari kuukautta pelkillä Sensitive-raksuilla ja tänään löytämälläni toisella kuivaruualla, jossa on vain ankkaa. Kissaparka.

Ai niin! Joko kerroin, että Matsui on tyttö. :)

Ei silmätulehdusta näihin silmiin, kiitos!

Kaikki valmiina vauvaan - ainakin melkein

Kotona taas ja Zooplussan pakettikin oli tullut, joten nyt meillä on ainakin noin suurin piirtein kaikki valmiina kissanpennun saapumiseen. Edelliskerrasta viisastuneena hankin jo valmiiksi Feliway-feromonihaihduttimen, joka toivottavasti helpottaa kissojen tutustumista toisiinsa. Lisäksi piti tietysti tilata penturuokaa. Vähän innostuin myös leluosastolla ja ostoskoriin päätyi muovinen leikkirata. Yritin houkutella Mifunea leikkimään sillä, mutta häntä ei kauheasti kiinnostanut. Toivottavasti Matsuita innostaa enemmän tai meni yhdeksän euroa ihan hukkaan.

Siinäpä ne. Mifun piti tietysti photobombata tämäkin kuva. :)

Eräs ikävämpi asia, joka pitää hoitaa kuntoon ennen pennun saapumista, on Mifunella mahdollisesti olevat silmätulehduspöpöt. Vaihtoehtoina ovat klamydia, herpes ja kaliki. Mifune on aikoinaan rokotettu sekä herpestä että kalikia vastaan, mutta toki tartunta on voinut tulla ennen rokotusta, koska hänellähän oli silmätulehdus ihan pienenä pentuna. Aikoinaan Bronson sairastui silmätulehdukseen heti meille tultuaan, vaikka luulimme, että Mifunen silmäsairaus oli saatu hoidettua. Nyt haluan varmistaa, ettei Matsui sairastu samaan tautiin ja joudu heti antibioottikuurille.

Herpes-testiä ei ole järkevää ottaa oireettomalta kissalta, koska se näyttäisi kuitenkin negatiivista, joten päädyimme käyttämään Mifua klamydiatestissä. Se otettiin tänään ja tulokset tulevat tämän viikon aikana. Mikäli Mifunelta löytyy tarttuva bakteeri, se täytyy ensin hoitaa pois ennen kuin voimme tuoda Matsuin kotiin. Toivon kovasti, että mitään sellaista ei löytyisi ja Mifu olisi siltä osin terve. Eläinlääkäri tutki myös vaikkuiset korvat ja jatkuvasti vaivaavat anaalirauhaset ja molemmista löytyi mönjää, joten nyt kokeillaan niihin allergiadieettiä. Mifu syö jatkossa jonkin aikaa ainoastaan Royal Caninin Sensitivity Control -ruokaa, joka sisältää ankkaa ja riisiä. Mitään muita proteiininlähteitä ei saa antaa. Jos korva- ja peppuoireet alkavat hellittää tällä ruokavaliolla, niin proteiininlähteitä lisätään yksi kerrallaan ruokavalioon. Onneksi nirsoilijamme hyväksyi ruuan heti, joten eiköhän tästä selvitä. Myös HCM-sairauden hoitoon tarkoitettua betasalpaajalääkitystä tarkistettiin ja annostusta vähennettiin puoleen. Eläinlääkäri oli nimittäin sitä mieltä, että Mifunen pulssi oli vähän turhankin rauhallinen jännittävään näytteenottotilanteeseen nähden.

Maistuis varmaan sullekin.

Toivotaan, että näillä eväillä, lääkkeillä ja ohjeilla saadaan kisumirri taas voimaan paremmin ja lisäksi toinen kisumirri meille asumaan. Tänään lähti postissa myös kissavakuutuspaperi vakuutusyhtiöön siltä varalta, että huono tuurimme kissojen terveyden suhteen jatkuu. Matsui on toistaiseksi terve pikku vesseli, joten nyt on hyvä hetki vakuuttaa hänet tapaturmien ja akuuttien sairastumisten varalta. Niitä kun näyttää osuvan tähän perheeseen ihan yli kotitarpeen.

Kyllä maalla on mukavaa

Tulimme Mifunen kanssa maalle muutama päivä sitten ja näyttää siltä, että tänäkin vuonna kotiin viemisiksi jäävät mojovat univelat, koska kissa ei ymmärrä, että vaikka yöllä onkin valoisaa kuin päivällä, niin emäntä haluaisi silti nukkua pidempään kuin aamukolmeen. No, kaupungissa saan toivottavasti taas nukkua.

Matkustimme Pohjois-Suomeen bussilla ja Mifune onkin hyvin reipas ja kokenut matkaaja. Tällä kertaa tosin sattui pieni vahinko, kun hän ei ollut ilmeisesti muistanut käydä lähtöpissalla kotona ja tästä syystä kopan pehmusteet menivät pesuun. Onneksi ei sentään tullut isompaa hätää kesken matkan. Toivotaan, että paluumatka sujuisi kuivemmissa merkeissä.

Ei ole kiva matkustaa pissaisissa pehmusteissa.

Täällä korvessa on siitä mukavaa, että ei juurikaan tarvitse pelätä autoja tai muita kulkijoita, joten kissa pääsee ulkoilemaan joka päivä. Aiemmin olen uskaltanut pitää Mifua irti pihalla, mutta tällä reissulla kissa on pysynyt tiukasti valjaissa, koska Mifusta on keväisen mummo-onnettomuuden jälkeen tullut hirveän arka ja pelokas varsinkin ulkosalla. Kotona kaupungissa se ei uskaltaudu enää ollenkaan ulos. Maalla se sentään on ollut rohkeampi. On kummallista, että sisätiloissa se ei pelkää uusia ihmisiä ollenkaan, mutta ulkona tuttukin ihminen nostaa selkäkarvat pystyyn. Eilen rantasaunasta tulossa ollut isäni sai osakseen matalaa murinaa, koska yritti mennä sisään samasta ovesta, jonka kohdalle herra Kissa oli suvainnut asettua tarkastelemaan maisemia. Vähäistä kehitystä on tosin tapahtunut, mutta vain vähäistä ja monta kertaa olen saanut juosta kissan perässä kotiovelle, kun kaveria on alkanut pelottaa kesken metsäretken. Harmillista, koska Mifusta ulkoilu on IHAN MAHTAVAA, kunhan siellä vain saa olla rauhassa kaksin emännän kanssa.

Voi olla, että näytän nyrpeältä, mutta se johtuu siitä,
että olen syönyt liikaa heinää ja se kiertää vatsassa.

Ulkoilujen ja nukkumisen lomassa Mifu on onnistunut oppimaan tällä reissulla myös kaksi hyödyllistä asiaa. Ensimmäinen on se, että kuumalle liedelle ei kannata astua. Sattui nimittäin niin, että äitini oli juuri nostanut kuuman kattilan liedeltä, kun Mifu-herra päätti oikaista samaisen keittolevyn kautta tiskipöydälle. No, onneksi hän selvisi siitä säikähdyksellä, mutta on siitä lähtien kiertänyt tiskipöydälle toista kautta. Ei aivan hyödytön oppitunti, koska siinä olisi voinut tulla pahoja palovammoja. Eri asia on sitten se, onko kissalla mitään asiaa tiskipöydälle ylipäätään. Toinen opetus tuli sohvan selkänojalta kirjahyllyn päälle hyppäämisessä. Se ei kannata. Loikka jäi nimittäin lyhyeksi ja hyllyn päältä kissan niskaan tuli mm. iso ja painava savikukko. Kukko hajosi, mutta kissa säilyi ehjänä.

Täällä ollessamme hautasimme viimein myös Bronsonin tuhkat pihapiiriin juhannusruusun taakse piharakennuksen nurkalle. Se on hyvä paikka, sillä siinä kasvaa myös vanha perenna nimeltä särkynyt sydän - voisiko sopivampaa hautakukkaa olla?

Tässä on Pikku-Bronsonin viimeinen leposija.

Huomenna minä ja Mifune aiomme suunnata kuonomme taas kohti ihmisten ilmoja, mutta tässä vielä joitain tunnelmakuvia kuluneelta viikolta. Ensi viikolla pääsemmekin sitten käsiksi aivan uusiin seikkailuihin, koska Kattilassa on vihdoin tullut aika valmistautua uuden perheenjäsenen saapumiseen. Jännää!

Laitoin Mifulle pitkän liekanarun saadakseni itse lueskella
rauhassa kirjaa pihakeinussa.

Lieka toimi kohtalaisesti eikä se näyttänyt Mifuakaan häiritsevän.

Hankaluuksia tuli vain, jos kissa halusi kiipeillä pihakeinussa,
koska silloin lieka kiertyi tietenkin sen tuhannelle solmulle.

Tässä tutkitaan istutuksia.

Ja tässä chillaillaan ihan tiikerinä viidakossa. 

Puissa kiipeily ja kannoilla seisoskelu on myös erittäin hauskaa.

Ulkoilun jälkeen maittaa uni.