Kyllä maalla on mukavaa

Tulimme Mifunen kanssa maalle muutama päivä sitten ja näyttää siltä, että tänäkin vuonna kotiin viemisiksi jäävät mojovat univelat, koska kissa ei ymmärrä, että vaikka yöllä onkin valoisaa kuin päivällä, niin emäntä haluaisi silti nukkua pidempään kuin aamukolmeen. No, kaupungissa saan toivottavasti taas nukkua.

Matkustimme Pohjois-Suomeen bussilla ja Mifune onkin hyvin reipas ja kokenut matkaaja. Tällä kertaa tosin sattui pieni vahinko, kun hän ei ollut ilmeisesti muistanut käydä lähtöpissalla kotona ja tästä syystä kopan pehmusteet menivät pesuun. Onneksi ei sentään tullut isompaa hätää kesken matkan. Toivotaan, että paluumatka sujuisi kuivemmissa merkeissä.

Ei ole kiva matkustaa pissaisissa pehmusteissa.

Täällä korvessa on siitä mukavaa, että ei juurikaan tarvitse pelätä autoja tai muita kulkijoita, joten kissa pääsee ulkoilemaan joka päivä. Aiemmin olen uskaltanut pitää Mifua irti pihalla, mutta tällä reissulla kissa on pysynyt tiukasti valjaissa, koska Mifusta on keväisen mummo-onnettomuuden jälkeen tullut hirveän arka ja pelokas varsinkin ulkosalla. Kotona kaupungissa se ei uskaltaudu enää ollenkaan ulos. Maalla se sentään on ollut rohkeampi. On kummallista, että sisätiloissa se ei pelkää uusia ihmisiä ollenkaan, mutta ulkona tuttukin ihminen nostaa selkäkarvat pystyyn. Eilen rantasaunasta tulossa ollut isäni sai osakseen matalaa murinaa, koska yritti mennä sisään samasta ovesta, jonka kohdalle herra Kissa oli suvainnut asettua tarkastelemaan maisemia. Vähäistä kehitystä on tosin tapahtunut, mutta vain vähäistä ja monta kertaa olen saanut juosta kissan perässä kotiovelle, kun kaveria on alkanut pelottaa kesken metsäretken. Harmillista, koska Mifusta ulkoilu on IHAN MAHTAVAA, kunhan siellä vain saa olla rauhassa kaksin emännän kanssa.

Voi olla, että näytän nyrpeältä, mutta se johtuu siitä,
että olen syönyt liikaa heinää ja se kiertää vatsassa.

Ulkoilujen ja nukkumisen lomassa Mifu on onnistunut oppimaan tällä reissulla myös kaksi hyödyllistä asiaa. Ensimmäinen on se, että kuumalle liedelle ei kannata astua. Sattui nimittäin niin, että äitini oli juuri nostanut kuuman kattilan liedeltä, kun Mifu-herra päätti oikaista samaisen keittolevyn kautta tiskipöydälle. No, onneksi hän selvisi siitä säikähdyksellä, mutta on siitä lähtien kiertänyt tiskipöydälle toista kautta. Ei aivan hyödytön oppitunti, koska siinä olisi voinut tulla pahoja palovammoja. Eri asia on sitten se, onko kissalla mitään asiaa tiskipöydälle ylipäätään. Toinen opetus tuli sohvan selkänojalta kirjahyllyn päälle hyppäämisessä. Se ei kannata. Loikka jäi nimittäin lyhyeksi ja hyllyn päältä kissan niskaan tuli mm. iso ja painava savikukko. Kukko hajosi, mutta kissa säilyi ehjänä.

Täällä ollessamme hautasimme viimein myös Bronsonin tuhkat pihapiiriin juhannusruusun taakse piharakennuksen nurkalle. Se on hyvä paikka, sillä siinä kasvaa myös vanha perenna nimeltä särkynyt sydän - voisiko sopivampaa hautakukkaa olla?

Tässä on Pikku-Bronsonin viimeinen leposija.

Huomenna minä ja Mifune aiomme suunnata kuonomme taas kohti ihmisten ilmoja, mutta tässä vielä joitain tunnelmakuvia kuluneelta viikolta. Ensi viikolla pääsemmekin sitten käsiksi aivan uusiin seikkailuihin, koska Kattilassa on vihdoin tullut aika valmistautua uuden perheenjäsenen saapumiseen. Jännää!

Laitoin Mifulle pitkän liekanarun saadakseni itse lueskella
rauhassa kirjaa pihakeinussa.

Lieka toimi kohtalaisesti eikä se näyttänyt Mifuakaan häiritsevän.

Hankaluuksia tuli vain, jos kissa halusi kiipeillä pihakeinussa,
koska silloin lieka kiertyi tietenkin sen tuhannelle solmulle.

Tässä tutkitaan istutuksia.

Ja tässä chillaillaan ihan tiikerinä viidakossa. 

Puissa kiipeily ja kannoilla seisoskelu on myös erittäin hauskaa.

Ulkoilun jälkeen maittaa uni.

Vauvauutisia!

Uutisia, uutisia! Kattilaan tulee kesäkuun loppupuolella uusi katti.

Kävin tänään katsomassa yhdeksän viikon ikäisiä kissavauvoja ja tässä hieman kuvamateriaalia uudesta tulokkaasta sisaruksineen. Uuden perjeenjäsenemme nimeksi tulee Matsui ja hän on väriltään pikimusta. Karvapeite vaikuttaa hieman lyhyttä maatiaiskarvaa pidemmältä, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti angora-karvalta. Katsotaan, miten se siitä lähtee kasvamaan ja tuleeko turkista lyhyt, pitkä vai jotain siltä väliltä.

On muuten todella vaikeaa määrittää mustan kissanpennun sukupuolta. Pentujen omistaja ei ollut saanut siitä vieläkään selkoa ja yhdessä yritimme tiirailla kaverin hännänalusia, mutta ihan varma en ole, että näinkö todella pienet kassit vaiko enkö. Ihan sama. Kyllä se sukupuoli viimeistään luovutusikään mennessä selviää ja otamme nassikan, olipa hän sitten tyttö, poika tai intersukupuolinen.

Matsuilla on kaksi tabby-kuvioista sisarusta, sisko ja veli. Heilläkin on jo tuleva koti valmiina odottamassa. Matsui on muuten Bronsonin emon sisaren pentu, joten ihmiskielellä häntä voinee tituleerata Bronsonin serkuksi.

Hei, olen Matsui, pikkuinen maatiaiskissa.

Isona minusta tulee hurrrrja pantteli.

Sisarukseni ovat harmaaraidallisia.

Tällä videolla telmimme tuolissa:

Lintujen kosto

Huomasin, että joku linnunpentele oli yrittänyt täräyttää Mifua hajuammuksella. Ymmärrän kyllä. Kaiken sen jälkeen, mitä kissojen heimo on aikojen saatossa tehnyt linnuille. Mifun onneksi välissä oli parvekelasi. Parvekelasi, jonka minä joudun pesemään.

Huokaus.

Haittaa vähän näkyvyyttä.

Mifune 2 vuotta!

Mifulla oli tänään kaksivuotissynttärit. Päivä alkoi isännän äidin lähettämän syntymäpäivälahjan avaamisella. Tälläkin kertaa sellofaani ja naru olivat hauskempia kuin lahjan varsinainen sisältö: lankapallo. Otimme myös virallisen syntymäpäiväpotretin, jossa Mifulla on lahjanauha rusettina kaulassa.

Enkös olekin hienona? Kuvassa myös lahjapallo.

Mifulle tehtiin tietysti myös kakku. Siinä oli pohjalla Almo Naturen tonnikalaa ja päällä laktoositonta kermavaahtoa ja kissanminttunamuja. Kakku ei herättänyt suurta innostusta, mutta kyllä kissa sitä vähän lopulta suostui maistamaan.

Tässä kakku. Huomatkaa kissankarva, joka sojottaa keskellä kakkua.
Meillä kaikessa ruuassa on kissankarvoja. Tiedoksi kyläilijöille.

Muuten päivämme on ollut varsin tavanomainen. Mifune on enimmäkseen nukkunut viltin alla ja käynyt välillä parvekkeella stalkkaamassa lenkkeilijöitä. Perusmenoa.

Miltä kissani luulee näyttävänsä?

Tämän kuvan inspiroimana:

Miltä kissani luulee näyttävänsä?

Tältä.

Miltä hän todellisuudessa näyttää?

Tältä. :D

Voi toista. <3

Ihana kevät!

Mahtava auringonpaiste! Otin tänään aamulla kuvaa ikkunalaudalla itävistä yrteistä ja kasviksista, kun Mifu päätti poseerata minikasvihuoneen lasin läpi. Tästä se lähtee - kevät!

Hyvä vinkki kissan lääkintään

Mifune säikähti toissapäivänä ulkoilulenkillä naapuritalon mummoa ja juoksi päin betoniseinää satuttaen kaikki tassunsa ja vähän myös nenänpäätään. Lopputuloksena oli eläinlääkärireissu, antibioottikuuri ja kipulääkitys siihen saakka, kunnes tassut eivät näytä enää vaivaavan. Antibioottia ja kipulääkettä annetaan aamuin illoin ja lisäksihän Mifunella on myös beetasalpaajalääkitys kroonisen sydänsairauden hoitoon, joten taas päästään lääkitsemään kisua oikein urakalla. Ihanaa (not).

Kaikki kissanomistajat tietävät, miten äärettömän viheliäistä hommaa kissojen lääkitseminen on. Onneksi meillä on sattunut ihan uskomaton tuuri ja Mifune suhtautuu lääkkeen ottamiseen kuin se olisi jokin mukava yhteinen harrastus, joten en voi valittaa. Edesmenneen pikku-Bronsonin kanssa jokainen lääkkeenantokerta oli hirveää taistelua.

Koska molemmilla kissoilla on ollut sairauksia enemmän kuin olisi kohtuullista, niin olen tullut testanneeksi monia erilaisia lääkitsemistekniikoita ja ajattelin jakaa parhaaksi havaitsemani tavan antaa monta lääkettä - ja varsinkin pahanmakuisia lääkkeitä - kerralla. Sain tämän vinkin Facebook-ryhmässä eräältä henkilöltä, jonka nimeä en nyt tässä käy mainitsemaan, mutta olen vinkistä edelleen hyvin kiitollinen!

Homman juju on läpinäkyvä gelatiinikapseli, joita voi ostaa esimerkiksi netistä tai kysellä apteekista. Kannattaa valita kaikkein pienin koko ja sitäkin voi vielä leikata lyhyemmäksi saksilla, jos kyseessä on pentukissa tai muuten hankala tapaus. Kapseliin voi ahtaa niin monta erilaista lääkettä kuin siihen saa mahtumaan, kunhan pitää huolen siitä, että lääkkeet sopivat annettaviksi yhtä aikaa. Esimerkiksi Mifunelle annoin kapselissa pahanmakuiseksi tietämäni Tramalin (kipulääke) ja antibiootin yhdellä nielaisulla. Kapseli takertuu helposti kitalakeen, joten sitä kannattaa kostuttaa vaikka vedellä tai liukastaa jollakin rasvalla. Itse olen käyttänyt vehnänalkioöljyä, jota ostin aikoinaan Bronsonin FIPin tukihoitoa varten. Vehnänalkiöljyä voi antaa kissalle ja kissat (ainakin Mifu ja Bronsu) pitävät sen mausta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki öljyt eivät sovi kissoille, joten suosittelen turvallisimmaksi vaihtoehdoksi ihan tavallista voita. Se ei ainakaan ole myrkyllistä. :)

Mifun aamu-combo: neljä tippaa Tramalia, puolitoista
antibioottitablettia ja 1/4 beetasalpaaja. Kuvassa myös
tyhjä gelatiinikapseli, johon lääkkeet laitetaan.

Tramal, antibiootti ja beetasalpaaja samassa kapselissa.

Tällä kapselikonstilla sain aikoinaan annettua myös vastahakoiselle Bronsonille useita eri lääkkeitä samanaikaisesti ja vehnänalkioöljy liukastaa kapselin niin liukkaaksi, että kissa ei oikeastaan edes ehdi huomata koko asiaa, kun lääkkeet ovat jo mahassa. Perään hieman vettä ruiskulla, niin avot! Tosin Bronson pelkäsi ruiskujakin, mutta se on taas eri tarina se...

Lopuksi pari kuukautta sitten kuvaamamme video, jonka oli tarkoitus esitellä, kuinka valtavan kiltisti Mifune osaa ottaa beetasalpaajalääkkeen aamuin-illoin. No, tietysti juuri kuvaushetkellä hän päätti ryhtyä hankalaksi ja alkoi huitoa minua tassullaan. :D Verrattuna vimmaisesti riehuneeseen Bronsoniin, Mifu on kyllä tässäkin kuin pieni (karvainen) enkeli.

Huom. Gelatiinikapselilinkki vaihdettu 18.8.2014.