Myyräseikkailu

Sunnuntaiaamuna Mifu oli päättänyt kylvettää lelumyyränsä juomakupissa.

Mauri Myyrän sunnuntai alkoi kylmällä kylvyllä.

Nostin myyrän kuivumaan kylpyhuoneen lämpöpatterille, jossa se kökötti koko eilisen päivän. Kun heräsin aamulla ja menin kylpyhuoneeseen, Mifu tuli tapansa mukaan kanssani aamupesulle - siis katselemaan. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Mauri Myyrä on sellainen vikisevä myyrälelu, joka vingahtaa aina, kun sitä heilauttaa tai se putoaa lattialle. Mifu äkkäsi välittömästi myyränsä kylppärin patterilta ja nappasi sen yhdellä tassunheilautuksella alas lattialle. Ja silloin myyrä alkoi huutaa. Ja se huusi, ja huusi ja huusi eikä lopettanut, vaikka yritin puristaa sen sisällä olevaa kaiutinta, hakkasin sitä lattiaan, ja paiskasin pari kertaa päin seinää.  

Lopulta säikähdin, että vinkinä herättää asunnon toisen ihmiseläjän, jonka työpäivän alkuun oli vielä monta tuntia aikaa, joten piilotin myyränpenteleen syvälle pyykkikoriin, mikä vaimensikin ääntä ihan kohtalaisesti. Siellä se jatkoi vikinäänsä ja kissa yritti tohkeissaan kaivautua myyrän perässä likaisten t-paitojen ja lakanapyykin joukkoon. Myyräparka oli kai yllättävästä aamupesusta järkyttyneenä jotenkin seonnut eikä sitä tosiaan enää saanut hiljennettyä millään konstilla. Siinä sitten aamutuimaan itsekseni ihmettelin, että on tämäkin aikuisen ihmisen hommaa, kätkeä nyt vinkuvia leikkimyyriä pyykkikoriin seitsemältä maanantaiaamuna.

Hetken tuumittuani päätin lopulta kantaa huutavan myyrän parvekkeelle ja sulkea oven. Matkalla myyrä kuitenkin hiljeni. Ilmeisesti ulkoruokinnalla uhkaaminen sai sen pään lopulta selkenemään ja sain juoda aamukahvit rauhassa.

Tänä aamuna juomakupista löytyikin sitten hiiri.

Onneksi hiiressä ei ole elektronisia äänilaitteita. 

Ystävänpäiväbloggaus

Hyvää ystävänpäivää kaikille kissojen palvelijoille ja miksei muillekin.

Juomakuppilöytö

Alankin keräilemään ( huom! tämä ei ole enää nykyään väärin kirjoitettu) tänne blogiin näitä kissan juomakupista löytyneitä tavaroita. Niitähän on jos jonkinlaisia.

Tänään epeli kantoi kippoonsa pöydälle unohtuneen pussinsulkijan ja jäi tyytyväisenä katselemaan sen lillumista vedessä.

Minä se olin.

Siellä lepää.

Trendikäs tuotepostaus

Useimmilla life style -bloggareilla on tapana tehdä tuotepostauksia, joten minäkin ajattelin olla sillä tavalla trendikäs ja kehua erästä hyväksi havaitsemaani tuotetta. Ja ei, näillä lukijamäärillä tämä ei todellakaan ole sponsoroitu kirjoitus, mutta jos joku haluaa maksaa, niin voin antaa tilinumeron. :P

Haluan nimittäin Mifunen puolesta kiittää kuvassa olevan leluhiiren valmistajaa/maahantuojaa. Näitä hiiriä on myyty isomman lelupaketin osana (2 kpl/paketti) ainakin S-ryhmän kaupoissa täällä Jyväskylässä. Meidän taloudessamme ensimmäisen ostamamme pakkauksen hiiret leikittiin loppuun (siis todellakin purtiin halki ja kappaleiksi) parissa kuukaudessa ja nyt löysin paikallisesta S-marketista uuden paketin, jonka ensimmäinen hiirilelu aiheutti välittömästi villin riehuntakohtauksen, kunnes onneton katosi jonnekin, minne lie, kirjahyllyn tai muun kalusteen alle. 

Mikään toinen rapiseva hiirilelu ei ikinä ole innostanut Mifua yhtä paljon, joten nämä hiiret ansaitsevat todella kiitoksen. En tiedä, mitä te siellä tehtaalla näihin laitatte, mutta kyllä toimii!

Nuo muut pakkauksessa olevat lelut eivät sen sijaan ole kiinnostaneet pätkän vertaa, joten jatkossa laittakaa niihin pusseihin pelkkiä hiiriä, kiitos.

Pakkauksen toinen hiiri oli pakko antaa heti leikkeihin.
Tämä kaveri on vielä koskematon.

Leluista puheen ollen: Mifunella on järjenvastainen taipumus kantaa kaikki suuhun mahtuva ennen pitkää juomakuppiin, josta on tullut kalastettua kaikennäköistä tavaraa sukista pullonkorkkeihin. Useimmiten juomakupista löytyy leluja, kuten tässä taannoin tämä äsken kehumani leluhiiri.

Haa! Sinne meni.

Ja siellä se on.

Viime aikoina vesikupista on toistuvasti löytynyt myös ovistoppari. Kerran heräsin yöllä siihen, että tiskipöydälle kuivumaan jätetty stoppari pudota kopsahti lattialle ja heti tämän jälkeen kuului paljon puhuva molskis. Aamulla kumikapula löytyi tutusta paikasta.

Kiitos, kissa.

Kattila muutti uuteen kotiin!

Vuosi vaihtui ja viime postauksesta onkin vierähtänyt rutkasti aikaa. Marraskuun lopussa muutimme uuteen asuntoon. Lisäksi emäntä on ollut useita viikkoja poissa kotoa, joten Mifunella on ollut kovasti totuttelemista elämänmuutokseen. Nyt se on kuitenkin jo asettunut taloksi uuteen asuntoomme eikä feromonihaihdutintakaan ole tarvittu. Kunpa vain naapurista joka ikinen arkipäivä kuuluva poraaminen loppuisi. Siitä emme tykkää kumpikaan, en minä eikä kissa.

Tässä vähän kuvia muuton ajalta ja sen jälkeen.

Muuttolaatikoista oli paljon hupia.

Karvainen muuttomies väsähti melko nopeasti ja
jätti raskaat työt ihmisten hoidettavaksi.

Kirjaton kirjahylly on mitä oivin kiipeilyteline.

Viemäri. Aina yhtä viihdyttävä ja mielenkiintoinen.

Uudenvuoden raketit saivat silmät suuriksi.
Edellinen asunto sijaitsi aivan moottoritien lähellä ja ilmeisesti
se oli siksi äänieristetty todella hyvin.
 Rakettien pauke oli Mifulle ihan uusi ja hieman
pelottava kokemus. 

Mifu löysi nopeasti itselleen lempipaikan uudesta kodista.
Se on olohuoneen ikkunalaudalla, lämpöpatterin päällä, isännän
tietokoneen takana. Siellä on lämmin köllötellä.

Miten kissasi näkee sinut?

Että tämmöistä tällä kertaa. :) 

Bronson tuli kotiin

Huomaan, että en ole juurikaan jaksanut kirjoitella blogiin Bronsonin kuoleman jälkeen. Perustin tämän blogin siksi, että kahden kissapojan edesottamusten seuraaminen oli vain niin loputtoman hupaisaa, että halusin jakaa sen huvin kaikkien kanssa. Nyt kissapoikia on enää yksi ja on vaikeaa olla ajattelematta, että joku puuttuu.

Tänään meille tuotiin Bronsonin tuhkat pikkuisessa pahviuurnassa. Bronsu tuhkattiin Pieneläintuhkaamo Usvassa Lievestuoreella - lyhyen matkan päässä syntymäpaikastaan. Huomasin tämän hämmentävän yhteensattuman tänään, kun tarkistin tuhkaamon osoitetta netistä. Universumi on outo paikka. :)

Mifune ei taida ymmärtää, mikä laatikko siinä oikein on.

Mifune ei ole surrut pikkuveljensä poismenoa kovin näkyvästi. Se on hieman läheisriippuvaisempi kuin aikaisemmin ja käpertyy usein sohvalla kylkeäni vasten. Asia, jota se ei ole tehnyt sitten pentuaikojen. Ensimmäisenä iltana, kun Bronson ei enää tullut takaisin eläinlääkäriasemalta, Mifune etsi kaveriaan vähän aikaa, mutta rahoittui sitten nopeasti. Luulen, että Bronson oli viimeisinä viikkoinaan jo niin poissaoleva, että Mifune ehti tottua leikkimään yksikseen. Kissan mielenliikkeet ovat kuitenkin meille ihmisille aikamoinen arvoitus, joten mistäpä minä varmaksi tiedän, kuinka paljon Mifu kaipaa tai on kaipaamatta leikkikaveriaan. 

Mifune taitaa itse asiassa nauttia olostaan huomion ainoana keskipisteenä ja ottaa kaiken irti pakkasilmojen myötä käynnistyneestä lattialämmityksestä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy. 

Lattialämmitys on kissan paras ystävä.

Lopuksi vielä suloinen kuva nukkuvasta Bronsonista elokuulta vähän sairastumisen jälkeen. 

Lisää kuvia kissoista löytyy muuten Instagramista osoitteesta: http://instagram.com/kattiakanssa