Matsui löysi oman tahdon

Viime yönä Matsui löysi oman tahdon. Se löytyi noin kello kahdentoista maissa, kun Matsui päätti, että häntäpä ei laitetakaan enää keittiöön yksikseen, vaan hän päätti tulla omin luvin säleikön läpi olohuoneen puolelle. Valitettavasti ressukka juuttui mahastaan ahtaaseen aukkoon ja siinä rytinässä koko säleikkö irtosi paikoiltaan. Sitä sitten naulattiin takaisin kiinni keskellä yötä. Anteeksi, naapurit.

Irti lähti.

Muutenkin Matsui on nyt päättänyt, että vankeusaika saa hänen kohdallaan riittää. Se on liikkunut enimmäkseen vapaasti asunnossa, vaikka kohtaamiset Mifunen kanssa tahtovat vieläkin olla aika jännittyneitä. Tänään on kuitenkin jo haisteltu neniä ja hengailtu yhdessä lyhyitä hetkiä ilman sähinää ja murinaa, joten aika hyvältä näyttää!

Tätä kirjoittaessani Matsui pyörii työpöydällä näppäimistön päällä ja kehrää kuin traktori. Se rakastaa rapsutuksia ja erityisesti päästä täytyisi näköjään rapsuttaa koko ajan. Oli pakko viedä se keittiöön, että saan kirjoitettua tämän loppuun. Aikamoinen söpöliini.

Vähänkö olen söpönä tässä emännän paperipinon päällä.

Tuntuu, että koko ajan tapahtuu niin paljon, etten millään muista kaikkia kommelluksia enää kirjoittaessani blogia. Kellokin alkaa olla jo niin paljon, että taidan jättää tämän tältä erää tähän. Laitan tähän loppuun lapsukaisten sähistelyvideon. Pistäkää äänet täysille, niin kuulette kaikenmoista murinaa, mouruamista ja sähähtelyä.

PS. Matsui nukahti tuohon viereeni paperipinon päälle. Hain sen takaisin keittiöstä, kun se miukui niin surkeasti. :)

Matsui tuli kotiin!

Viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, että en tiedä, kykenenkö ihan kaikkea tähän yhteen päivitykseen edes sullomaan, mutta tärkeimmät ensin. Matsui on täällä!

Matsui tuli meille hieman yllättäen eilen iltapäivällä. Hänen lapsuudenkotiinsa oli tulossa hoitoon kissavihamielinen koira, joten päätimme käydä hakemassa pennun pois ennen kuin koira ehtii tehdä siitä hermoraunion. Eläinlääkärikin siunasi päätöksen ja nyt toivotaan, että Mifunen antibioottikuuri on tehonnut sen verran, että klamydia ei enää tartu. Tarttumisvaaraa tuskin on muutoinkaan niin kauan kuin kaverukset kyräilevät toisiaan matkan päästä.

Saanko siis esitellä, tässä uusi perheenjäsenemme Matsui alias Machu Picchu alias Matsu.

Rakkaalla lapsella on jo monta nimeä.

Muutto uuteen kotiin oli hieman järkyttävä. Matsui kömpi varovaisesti ulos kuljetuslaatikosta, jonka edessä Mifune oli käynyt jo isottelemassa pari kertaa. Ensitöikseen uusi vauvamme meni tervehtimään Mifua eskimotyyliin nenäkosketuksella. No, siitähän Mifu ei tykännyt ollenkaan ja poksahti kuin märkä kattila kuumalla hellalevyllä. Tämän episodin jälkeen koko ilta oli aikamoista kyräilyä, sähinää, murinaa sekä villiä mouruamista. Jälkimmäisistä kolmesta piti huolta pelokas Matsui ja kyräilyä puolestaan harjoitti tuore isoveli Mifune. Päätimme erottaa kissat yörauhan saamiseksi muovisella köynnössäleiköllä, joka naulattiin kiinni keittiön oviaukkoon. Kiitokset tästä ideasta menevät mieheni isälle, joka keksi kissanhakumatkalla poiketa paikalliseen puutarhamyymälään, kun valitimme ovien puutetta kaksiossamme. Nerokasta!

Itsetehty väliovi.  

Eihän tuollainen heppoinen säleikkö tietenkään kovin kauaa kahlekuningas Mifune-Houdinia pidätellyt, ja kahden maissa yöllä heräsimme hirveään kirkunaan. Kirkuna lähti Matsuista, joka oli nähtävästi pahanpäiväisesti säikäytetty kesken unien. Pikkuinen oli sännännyt eteisen lipaston alle turvaan ja piti siellä hirveää meteliä. Kesti kauan, että saimme Matsuin houkuteltua lipaston alta pois ja takaisin keittiön puolelle turvaan. Sitten naulasin säleikön kiinni ovenkarmiin myös toisesta reunastaan. Tämä siis keskellä yötä. Terveisiä vain naapureille. Tämän jälkeen Mifune ilmeisesti totesi, että rajansa hänenkin lukkomestarinkyvyillään ja tuli loppuyöksi sängyn jalkopäähän nukkumaan.

Tänä aamuna virittelin säleikköoveen tällaisen lukkosysteemin. Luultavasti sekään ei pidättele Mifua, jos se tosissaan tahtoo mennä toiselle puolelle. Tänään on kuitenkin näyttänyt siltä, että Mifu on menettänyt enimmän kiinnostuksensa Matsuita kohtaan, joten ehkäpä ensi yönä saadaan nukkua ilman herätyksiä.

Ovenkarmiin on kiinnitetty kaksi taulukoukkua. 

Näin ovi on helppo avata ja sulkea, mutta yöksi on 

hyvä laittaa vielä kuminauhavarmistus. Ja joku painava 

laatikko siihen eteen. Ja ehkä naulata se varmuuden vuoksi 

vielä kiinni... 

Tänään Matsui on pelännyt huomattavasti vähemmän kuin eilen. Hän on syönyt ihan mahdottomat määrät ruokaa (miten voi noin pieneen eläimeen mahtua noin paljon sapuskaa?), leikkinyt palloradalla, huiskulla, pallolla ja hiirihyrrällä sekä käynyt ensimmäistä kertaa kakalla ja pissalla uuteen laatikkoon. Mahtavaa! Laitan tähän loppuun vielä joitain kuvia ja ihan lopussa on tänä aamuna kuvaamani video Matsuin leikistä. Reipas pieni kissa hän on. 

Mifune vartiopaikallaan.

Kokeilin tällaista Animal Planetin kissankesytysohjelmassa
näkemääni kikkaa. Ideana on testata, kuinka lähelle pelon aiheuttajaa
kissa uskaltaa mennä herkkujen houkutelemana, ja toisaalta antaa kissalle
positiivinen kokemus pelottavasti asiasta. Mifune tuijottaa tuolla säleikön
takana, mutta Matsui uskalsi silti syödä kaikki namut aivan Mifunen nenän
edestä. Tosin muristen samalla ja lopuksi piti vähän sähistäkin. 

Siinä viimeiset namut. Kyllä uskaltaa!

Matsui lempipaikka on keittiön pöydän alla tuolilla.
Siellä on turvallista ottaa päiväunet.

Ja tässä se lupaamani kissavideo:

Takapakkia vauvauutisiin

Oi ja voi! Mifunen klamydiatestin tulos saatiin tänään ja se on tietysti positiivinen. Kuinkas muuten! Enpä muista, että mikään testi olisi koskaan ollut tällä kissalla negatiivinen. Jos jotain epäillään, niin aina se löytyy. Tämä on tätä Kattilan tuuria tämä.

No, älkäämme vaipuko synkkyyteen. Mifune aloittaa huomenna 30 päivän antibioottikuurin, joka toivottavasti tekee klamydiabakteerista lopullisesti selvää. Matsuita emme voi hakea kotiin kuin aikaisintaan parin viikon kuluttua, jos Mifunen oireet ovat kadonneet siihen menessä. Matsui on nyt 12 viikkoa vanha, eli juuri luovutusikäinen, mutta meidän täytyy malttaa mielemme ja odottaa, että Mifune on ihan terve ennen kuin pikkuinen tulee kotiin. Harmillista, mutta parempi olla varovainen. Klamydiaan pureva antibiootti on nimittäin sellainen, jota ei voi antaa kasvuiässä olevalle kissanpennulle. On siis hyvin tärkeää, että Matsui ei saa tartuntaa.

Mifunen ankkadieetti on puolestaan osoittautunut hankalaksi toteuttaa käytännössä. Mistään ei saa märkäruokaa, jossa ei olisi muuta kuin ankkaa. Kiersin tänään monta eläinkauppaa ja barf-ruokaa myyvän erikoisliikkeen, mutta ankkaa ei ole. Mifunen on siis pärjättävä pari kuukautta pelkillä Sensitive-raksuilla ja tänään löytämälläni toisella kuivaruualla, jossa on vain ankkaa. Kissaparka.

Ai niin! Joko kerroin, että Matsui on tyttö. :)

Ei silmätulehdusta näihin silmiin, kiitos!

Kaikki valmiina vauvaan - ainakin melkein

Kotona taas ja Zooplussan pakettikin oli tullut, joten nyt meillä on ainakin noin suurin piirtein kaikki valmiina kissanpennun saapumiseen. Edelliskerrasta viisastuneena hankin jo valmiiksi Feliway-feromonihaihduttimen, joka toivottavasti helpottaa kissojen tutustumista toisiinsa. Lisäksi piti tietysti tilata penturuokaa. Vähän innostuin myös leluosastolla ja ostoskoriin päätyi muovinen leikkirata. Yritin houkutella Mifunea leikkimään sillä, mutta häntä ei kauheasti kiinnostanut. Toivottavasti Matsuita innostaa enemmän tai meni yhdeksän euroa ihan hukkaan.

Siinäpä ne. Mifun piti tietysti photobombata tämäkin kuva. :)

Eräs ikävämpi asia, joka pitää hoitaa kuntoon ennen pennun saapumista, on Mifunella mahdollisesti olevat silmätulehduspöpöt. Vaihtoehtoina ovat klamydia, herpes ja kaliki. Mifune on aikoinaan rokotettu sekä herpestä että kalikia vastaan, mutta toki tartunta on voinut tulla ennen rokotusta, koska hänellähän oli silmätulehdus ihan pienenä pentuna. Aikoinaan Bronson sairastui silmätulehdukseen heti meille tultuaan, vaikka luulimme, että Mifunen silmäsairaus oli saatu hoidettua. Nyt haluan varmistaa, ettei Matsui sairastu samaan tautiin ja joudu heti antibioottikuurille.

Herpes-testiä ei ole järkevää ottaa oireettomalta kissalta, koska se näyttäisi kuitenkin negatiivista, joten päädyimme käyttämään Mifua klamydiatestissä. Se otettiin tänään ja tulokset tulevat tämän viikon aikana. Mikäli Mifunelta löytyy tarttuva bakteeri, se täytyy ensin hoitaa pois ennen kuin voimme tuoda Matsuin kotiin. Toivon kovasti, että mitään sellaista ei löytyisi ja Mifu olisi siltä osin terve. Eläinlääkäri tutki myös vaikkuiset korvat ja jatkuvasti vaivaavat anaalirauhaset ja molemmista löytyi mönjää, joten nyt kokeillaan niihin allergiadieettiä. Mifu syö jatkossa jonkin aikaa ainoastaan Royal Caninin Sensitivity Control -ruokaa, joka sisältää ankkaa ja riisiä. Mitään muita proteiininlähteitä ei saa antaa. Jos korva- ja peppuoireet alkavat hellittää tällä ruokavaliolla, niin proteiininlähteitä lisätään yksi kerrallaan ruokavalioon. Onneksi nirsoilijamme hyväksyi ruuan heti, joten eiköhän tästä selvitä. Myös HCM-sairauden hoitoon tarkoitettua betasalpaajalääkitystä tarkistettiin ja annostusta vähennettiin puoleen. Eläinlääkäri oli nimittäin sitä mieltä, että Mifunen pulssi oli vähän turhankin rauhallinen jännittävään näytteenottotilanteeseen nähden.

Maistuis varmaan sullekin.

Toivotaan, että näillä eväillä, lääkkeillä ja ohjeilla saadaan kisumirri taas voimaan paremmin ja lisäksi toinen kisumirri meille asumaan. Tänään lähti postissa myös kissavakuutuspaperi vakuutusyhtiöön siltä varalta, että huono tuurimme kissojen terveyden suhteen jatkuu. Matsui on toistaiseksi terve pikku vesseli, joten nyt on hyvä hetki vakuuttaa hänet tapaturmien ja akuuttien sairastumisten varalta. Niitä kun näyttää osuvan tähän perheeseen ihan yli kotitarpeen.

Kyllä maalla on mukavaa

Tulimme Mifunen kanssa maalle muutama päivä sitten ja näyttää siltä, että tänäkin vuonna kotiin viemisiksi jäävät mojovat univelat, koska kissa ei ymmärrä, että vaikka yöllä onkin valoisaa kuin päivällä, niin emäntä haluaisi silti nukkua pidempään kuin aamukolmeen. No, kaupungissa saan toivottavasti taas nukkua.

Matkustimme Pohjois-Suomeen bussilla ja Mifune onkin hyvin reipas ja kokenut matkaaja. Tällä kertaa tosin sattui pieni vahinko, kun hän ei ollut ilmeisesti muistanut käydä lähtöpissalla kotona ja tästä syystä kopan pehmusteet menivät pesuun. Onneksi ei sentään tullut isompaa hätää kesken matkan. Toivotaan, että paluumatka sujuisi kuivemmissa merkeissä.

Ei ole kiva matkustaa pissaisissa pehmusteissa.

Täällä korvessa on siitä mukavaa, että ei juurikaan tarvitse pelätä autoja tai muita kulkijoita, joten kissa pääsee ulkoilemaan joka päivä. Aiemmin olen uskaltanut pitää Mifua irti pihalla, mutta tällä reissulla kissa on pysynyt tiukasti valjaissa, koska Mifusta on keväisen mummo-onnettomuuden jälkeen tullut hirveän arka ja pelokas varsinkin ulkosalla. Kotona kaupungissa se ei uskaltaudu enää ollenkaan ulos. Maalla se sentään on ollut rohkeampi. On kummallista, että sisätiloissa se ei pelkää uusia ihmisiä ollenkaan, mutta ulkona tuttukin ihminen nostaa selkäkarvat pystyyn. Eilen rantasaunasta tulossa ollut isäni sai osakseen matalaa murinaa, koska yritti mennä sisään samasta ovesta, jonka kohdalle herra Kissa oli suvainnut asettua tarkastelemaan maisemia. Vähäistä kehitystä on tosin tapahtunut, mutta vain vähäistä ja monta kertaa olen saanut juosta kissan perässä kotiovelle, kun kaveria on alkanut pelottaa kesken metsäretken. Harmillista, koska Mifusta ulkoilu on IHAN MAHTAVAA, kunhan siellä vain saa olla rauhassa kaksin emännän kanssa.

Voi olla, että näytän nyrpeältä, mutta se johtuu siitä,
että olen syönyt liikaa heinää ja se kiertää vatsassa.

Ulkoilujen ja nukkumisen lomassa Mifu on onnistunut oppimaan tällä reissulla myös kaksi hyödyllistä asiaa. Ensimmäinen on se, että kuumalle liedelle ei kannata astua. Sattui nimittäin niin, että äitini oli juuri nostanut kuuman kattilan liedeltä, kun Mifu-herra päätti oikaista samaisen keittolevyn kautta tiskipöydälle. No, onneksi hän selvisi siitä säikähdyksellä, mutta on siitä lähtien kiertänyt tiskipöydälle toista kautta. Ei aivan hyödytön oppitunti, koska siinä olisi voinut tulla pahoja palovammoja. Eri asia on sitten se, onko kissalla mitään asiaa tiskipöydälle ylipäätään. Toinen opetus tuli sohvan selkänojalta kirjahyllyn päälle hyppäämisessä. Se ei kannata. Loikka jäi nimittäin lyhyeksi ja hyllyn päältä kissan niskaan tuli mm. iso ja painava savikukko. Kukko hajosi, mutta kissa säilyi ehjänä.

Täällä ollessamme hautasimme viimein myös Bronsonin tuhkat pihapiiriin juhannusruusun taakse piharakennuksen nurkalle. Se on hyvä paikka, sillä siinä kasvaa myös vanha perenna nimeltä särkynyt sydän - voisiko sopivampaa hautakukkaa olla?

Tässä on Pikku-Bronsonin viimeinen leposija.

Huomenna minä ja Mifune aiomme suunnata kuonomme taas kohti ihmisten ilmoja, mutta tässä vielä joitain tunnelmakuvia kuluneelta viikolta. Ensi viikolla pääsemmekin sitten käsiksi aivan uusiin seikkailuihin, koska Kattilassa on vihdoin tullut aika valmistautua uuden perheenjäsenen saapumiseen. Jännää!

Laitoin Mifulle pitkän liekanarun saadakseni itse lueskella
rauhassa kirjaa pihakeinussa.

Lieka toimi kohtalaisesti eikä se näyttänyt Mifuakaan häiritsevän.

Hankaluuksia tuli vain, jos kissa halusi kiipeillä pihakeinussa,
koska silloin lieka kiertyi tietenkin sen tuhannelle solmulle.

Tässä tutkitaan istutuksia.

Ja tässä chillaillaan ihan tiikerinä viidakossa. 

Puissa kiipeily ja kannoilla seisoskelu on myös erittäin hauskaa.

Ulkoilun jälkeen maittaa uni.

Vauvauutisia!

Uutisia, uutisia! Kattilaan tulee kesäkuun loppupuolella uusi katti.

Kävin tänään katsomassa yhdeksän viikon ikäisiä kissavauvoja ja tässä hieman kuvamateriaalia uudesta tulokkaasta sisaruksineen. Uuden perjeenjäsenemme nimeksi tulee Matsui ja hän on väriltään pikimusta. Karvapeite vaikuttaa hieman lyhyttä maatiaiskarvaa pidemmältä, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti angora-karvalta. Katsotaan, miten se siitä lähtee kasvamaan ja tuleeko turkista lyhyt, pitkä vai jotain siltä väliltä.

On muuten todella vaikeaa määrittää mustan kissanpennun sukupuolta. Pentujen omistaja ei ollut saanut siitä vieläkään selkoa ja yhdessä yritimme tiirailla kaverin hännänalusia, mutta ihan varma en ole, että näinkö todella pienet kassit vaiko enkö. Ihan sama. Kyllä se sukupuoli viimeistään luovutusikään mennessä selviää ja otamme nassikan, olipa hän sitten tyttö, poika tai intersukupuolinen.

Matsuilla on kaksi tabby-kuvioista sisarusta, sisko ja veli. Heilläkin on jo tuleva koti valmiina odottamassa. Matsui on muuten Bronsonin emon sisaren pentu, joten ihmiskielellä häntä voinee tituleerata Bronsonin serkuksi.

Hei, olen Matsui, pikkuinen maatiaiskissa.

Isona minusta tulee hurrrrja pantteli.

Sisarukseni ovat harmaaraidallisia.

Tällä videolla telmimme tuolissa:

Lintujen kosto

Huomasin, että joku linnunpentele oli yrittänyt täräyttää Mifua hajuammuksella. Ymmärrän kyllä. Kaiken sen jälkeen, mitä kissojen heimo on aikojen saatossa tehnyt linnuille. Mifun onneksi välissä oli parvekelasi. Parvekelasi, jonka minä joudun pesemään.

Huokaus.

Haittaa vähän näkyvyyttä.