Mifune - kävelevä sairauskertomus

Seuraavan kertomuksen on tarkoitus olla opettavainen tarina kaikille kissanpennun ostoa harkitseville ihmisille. Seuraava ohje on syytä ottaa vakavasti: Terve kissanpentu on leikkisä, sen turkki on kiiltävä ja puhdas, sen vatsa ei pömpötä ja sillä on kirkkaat silmät.

Eilen illalla olin puhdistamassa kissojen hiekkalaatikkoa, kun Mifune päätti vääntää siihen pötkylänsä. No, tätä tapahtuu melko usein ja hajuhaitta on toki ikävä, mutta siihen on totuttu. Nyt huomasin kuitenkin jotain hälyttävää: kissan kakassa oli selvästi verta! Soitin aamulla ensimmäiseksi eläinlääkärille ja kissalle varattiin tutkimusaika huomiselle aamupäivällä. Tämän jälkeen päätin viedä Mifunen ulkoilemaan valjaissa, koska se oli aivan sietämättömän levoton, maukui koko ajan ja seurasi minua joka paikkaan. Mifunen kielellä tämä tarkoittaa jotakuinkin: "jumalauta, nainen, vie mut ulos nyt heti!". Kissa oli lisäksi arvatenkin samasta syystä naukunut aamuviidestä saakka sänkyni vieressä, joten asia oli tullut harvinaisen selväksi.

Ulkona oli lähes +30 astetta varjossa, aurinko paistoi ja kissa juoksi riemulla ympäriinsä, jahtasi perhosia ja kärpäsiä sekä nuuhki kaikki mahdolliset pensaat, joissa lähiseudun kollit taitavat käydä levittämässä hajuaan. Jonkin aikaa riehuttuaan kissa alkoi kuitenkin selvästi läähättää. Tämä oli jo kolmas kerta tänä kesänä, kun huomaan kissan läähättävän riehuttuaan ulkona. Nyt se oli kuitenkin voimakkaampaa kuin aikaisemmin. Kissa läähätti kieli ulkona, suu auki, sydän takoi nopeasti ja eläin asettui koko ajan makuulle nurmikolle. Kun nostin kissan syliini, se sähisi minulle. Tällainen käytös oli aivan tavatonta! Menimme sisään ja kissan läähätys vain jatkui. Kissa makasi lattialla velttona ja vatsa kohoili kovaa vauhtia. Oli pakko soittaa uudestaan eläinlääkäriasemalle, josta kehotettiin tulemaan heti tutkimuksiin.

***

Mifunella on ollut kaikenlaisia vaivoja koko tähänastisen elämänsä ajan. Kun haimme kissan eräästä maatalosta reilu vuosi sitten, sillä oli silmätulehdus. Talon emäntä sanoi, että heidän kissoillaan on ollut välillä silmätulehdusta, mutta se menee kyllä itsestään ohi - ja jos ei mene, niin eläinlääkäri antaa silmätippoja, joilla se varmasti saadaan hoidettua. Emokissa oli kuulemma ulkokissa ja tästä syystä pöpöjä pääsi helposti myös pentuihin. Pikkuinen, oranssi pentu oli punoittavia silmiä lukuunottamatta reipas ja leikkisä, se söi kissanruokaa kupista ja oli talon emännän mukaan sisäsiisti. Päätimme ottaa pennun silmävaivasta huolimatta, koska talon emäntä ei näyttänyt pitävän sitä minään ongelmana ja pennut oli asianmukaisesti madotettu, vaikkakaan ei vielä rokotettu - siitä huolehtiminen jäisi meidän vastuullemme. Voi, kunpa olisin tiennyt enemmän kissojen silmätulehduksia aiheuttavista sairauksista tuolloin! Niihin on tullutkin perehdyttyä todella huolellisesti myöhemmin.

Veimme kissanpennun kotiin ja jo seuraavana päivänä silmätulehdus oli pahentunut. Silmien sisäkulmissa olevat vilkkuluomet olivat näkyvissä ja kissa aivasteli. Turvauduin Googleen ja luin koko liudan kauhutarinoita kissainfluenssasta ja muista silmätulehduksia aiheuttavista sairauksista, jotka voisivat olla pienelle kissanpennulle kohtalokkaita. Soitin eläinlääkärille. Siitä alkoi Mifunen eläinlääkärikierre.

Mifunen silmätulehdus paheni nopeasti.

Eläinlääkäri teki seuraavan diagnoosin: kissan paino 800 g (alipainoinen), korvasyyhy, nuha, silmätulehdus, anaalirauhaset tulehtuneet. Kissaruton oireita ei onneksi ollut. Ei myöskään keuhkokuumetta, joka olisi hyvinkin voinut koitua kuolemaksi. Mifune sai ensimmäisen antibioottikuurinsa ja silmätippoja, me saimme ohjeen ruokkia kissaa mahdollisimman ravitsevalla penturuualla, kermalla ja suolattomalla voilla. Lähetin tekstiviestin naiselle, jolta olimme ostaneet kissanpennun ja kerroin, mitä eläinlääkäri oli sanonut. Kirjoitin myös, että mielestäni kaikki pentueen loput pennut sekä emokissa olisi syytä viedä tutkittaviksi eläinlääkärille. Nainen vaikutti aidosti kauhistuneelta ja vastasi, että ainoastaan yksi pentu oli enää myymättä. En tiedä, miten Mifunen sisaruksille on käynyt, mutta toivon, että mahdollisimman hyvin. Pelkään kuitenkin, että kaikki pennut eivät ehkä ole selvinneet hengissä, niin kipeä Mifune oli.

Ote Mifunen "neuvolakortista" ensimmäiseltä eläinlääkärikäynniltä.

Mifune ei parantunut ensimmäisellä lääkekuurilla. Silmät oireilivat vielä pitkälle syksyyn. Vasta Terra Cortril -silmätipat taltuttivat sinnikkään silmätulehduksen (myöhemmin opin, että tämä seikka viittaa taudinaiheuttajan olevan klamydiabakteeri, kissoilla hyvin yleinen ja usein oireeton sairaus). Kissan nenästä tuli mustaa eritettä ja korvissa oli hoidosta ja säännöllisestä puhdistamisesta huolimatta aina vain mustaa "vaikkua". Eläinlääkärillä kävimme n. kuukauden välein, koska aina tuli jotain uusia oireita. Kissa hengitti tukkoisesti nukkuessaan ja on aina ollut taipuvainen kuorsaamaan. Se väsyi myös helposti leikkiessään. Eläinlääkäri kokeili useita eri lääkkeitä ja hoitoja. Anaalirauhaset tulehtuivat yhä uudestaan eivätkä tyhjentyneet normaalisti. Kun Mifune kastroitiin 7 kk ikäisenä, eläinlääkäri pelkäsi, että tulehdus voisi levitä leikkaushaavaan. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Toivoimme, että rauhasongelmat loppuisivat sukuhormonin tuotannon loputtua, mutta ei.

Marraskuussa luulimme, että Mifunen silmätulehduskierre oli lopulta nujerrettu eikä nuhaakaan ollut ollut enää aikoihin. Hankimme (eläinlääkärin luvalla) toisen kissan: Bronsonin. Meni vain muutama viikko, kun Bronson alkoi oireilla täsmälleen samalla tavalla kuin Mifune pentuna. Silmät tulehtuivat ja rähmivät, vilkkuluomi turposi. Tälla kertaa kävimme eri eläinlääkärillä, joka totesi sairauden aiheuttajan olevan todennäköisesti kissaklamydia. Sekä Mifune että Bronson oli rokotettu kissaruttoa, kissainfluenssaa ja kissojen herpesvirusta vastaan, joten nämä sairaudet olivat epätodennäköisiä. Opin, että kissojen herpesrokotus ei kuitenkaan suojaa 100% varmuudella, vaan kissa voi silti kantaa virusta. Mifune testattiin herpeksen varalta, mutta testi näytti negatiivista. Mifune sai tetrasykliinikuurin, jonka oli tarkoitus nujertaa sitkeä bakteeri kissaparan elimistöstä lopullisesti. Bronsonille ei voitu antaa samaa lääkettä, koska tetrasykliiniä ei suositella kasvuikäisille kissoille. Jouduimme tyytymään toiseen antibioottiin ja toivomaan, että se tepsisi.

Molempien kissojen silmä- ja ylähengitystievaivat saatiin nujerrettua kevättalvella. Mifunella oli maaliskuussa jälleen anaalirauhastulehdus, joka hoidettiin antibioottikuurilla. Bronson puolestaan satutti tassunsa kesäkuussa. Näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta olin jo ehtinyt toivoa, että pahin sairauskierre olisi meidän osaltamme nyt ohi. Sitten tapahtui tämänpäiväinen.

***

Palataan siis takaisin tähän iltapäivään. Kissalla oli ollut veristä ulostetta ja rasituksen jälkeinen läähätyskohtaus. Syytä kumpaankaan ei löytynyt. Ei anaalirauhastulehdusta tällä kertaa, eikä sivuääniä sydämessä. Eläinlääkäri epäili synnynnäistä sydänvikaa, joka voidaan todeta vain sydämen ultraäänitutkimuksessa. Sellaisia tehdään kahdessa paikassa Jyväskylässä. Joudumme siis varaamaan ajan tutkimuksiin jommalta kummalta näistä eläinlääkäriasemista. Siihen saakka Mifune on rasituskiellossa. Ei ulkoilua, ei reuhaamista eikä villejä saalistusleikkejä. Saa nähdä, miten saamme pidettyä nopeasti pitkästyvän kissan edes jotenkin paikoillaan. Mikäli Mifunella todetaan synnynnäinen sydänvika, ennuste on masentava. Eläinlääkärin mukaan "kaikki sydänvikaiset kissat kohtaavat ennenaikaisen kuoleman, mitään ei ole tehtävissä". Kerron myöhemmin täällä blogissa, mitä tutkimuksissa selvisi. Nyt voimme vain toivoa parasta.